Löysin viime viikolla paikan ja tekemisen, jossa oikeasti pääsi sielu lepäämään. Yllätyin hieman itsekin, kuinka rauhoittavaksi tilanteeksi perheen ulkoiluretki voi muuttua. Mun rauha löytyi taivaalta...
Mentiin muksujen kans pellolle leijaa lennättämään ja siis minä, joka viime vuonna elämäni ensimmäistä kertaa leijaa lennätin, olen aivan ihastuksissani lajista. Tuuli puhalteli kivasti ja lapset ihan vaiti tuijottelivat vain taivaalle, aurinko paisto pilvien raoista ja tuuli juuri silleen sopivasti. Mies vielä hoiti leijan taivaalle, joten mun ei tarvinnut keskittyä mihinkään muuhun kuin sen taivaalle pitämiseen. Siinä jos missä sai heittää aivot narikkaan ja tuijotella ihan ajan kanssa vain taivaalle.
Se oli jotenkin niin puhdistavaa ja inspiroivaakin samalla. Värikäs leija liehumassa pilvien suunnalla on aikasta kaunista . Sanoinkin miehelleni, et kun äitiä ketuttaa, niin katoan leija kainalossa kartanolle ja tulen super seesteisenä takaisin. SUOSITTELEN KOKEILEEN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdutat minua jättämällä merkin käynnistäsi.