sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Rakkaus/höyrähdys Frillahuiveihin

Tän tartunnan sain äidiltäni. Paha tauti nimeltään Frillahuivit. Äiti höyrähti näihin joskus talvella ja kun hän toi minulle tällaisen niin pitihän se itsekin kokeilla.

Tästä kaikki siis alkoi. Nämä ihanuudet äiti minulle teki.


Ensimmäinen oma kappale löytyy tästä:


 ja tämän jälkeen loppu on historiaa ja joka asukokonaisuudelle alkaa löytymään oma huivinsa.


Ja jos ei vielä ole huivina niin ainakin lankana jo löytyy laatikosta, koska näitä vain tarttuu mukaan joka paikasta. Haaparannalta löysin ihanan aarreaitan näitä ja pitihän niitä sit kassillinen käydä ostamassa, vaikka edellisetkin langat vielä odottivat työstämistä.


Lapin reissun aikanakin ehdin näitä kolme neulasta. Yksi meni anopin kaulaan ja loput kiikutin kotiin.

Esikoiseni totesikin, että äiti on niin kuin Huivi-täti Pikku Kakkosen Saarasta ja Sorsasta. 
Onkohan tää nyt kauhean hyvä meriitti näin karvaa vaille kolmikymppisenä???


lauantai 28. kesäkuuta 2014

ImproVirkattu Liina Mummilaan

Borta bra men hemma bäst!
Käytiin lomareissulla Lapissa. Pörrättiin Suomen ja Ruotsin rajalla ees ja taas. Ei löytynyt kesää ulkomailtakaan. Kahta pitkähihaista päälle ja legginsit toimi hyvin toisten housujen alla, ettei vilu iskeny. Rakkaus ympärillä kuitenkin lämmitti, joten hyvinkin onnistunut pari viikkoinen jäi mukavaksi muistoksi.

Ei varmaan mikään yllätys, että olihan mulla vähän lankaa mukana, ettei nyt sisällä tarttenu toimettomana istuskella.

Anoppi hankki tovi sitten uuden pikkupöydän olkkariin ja siihen tein improvirkkauksella liinan. Yritin ensin metsästää jotain kivaa ohjetta, mut ku ei sillä sekunnilla löytyny sopivaa, niin kerros kerrallaan improvisoin ja tässä lopputulos.



En tiä sit oliko ekakertalaisen tuuria, et selvisin aika vähällä purkamisella. Toki oma sisäinen kriitikko nosti päätään useaan otteeseen ja kerran liinasta katos puolet, mut hei ... vain kerran.
Eli siis aikasta sutjakkaan saatiin tää pöytään ja ainakin tekijä oli hyvinkin tyytyväinen.

Onnistuiskohan sitä uudelleen, ku kotia vois lipaston päälle tarvita kaksi vastaavanlaista???

Langanvirkaa hoiti valkaistu 6-säikeinen Liina-kalalanka (Suomen Lanka Oy) ja koukku oli 1,5millinen.


maanantai 9. kesäkuuta 2014

Aurinkoinen Kesäkassi

Harvoin tulee tehtyä enää käsitöitä ohjeiden mukaan, mut kun tän kassin näin niin olihan se saatava. ET-kesäkassi piti siis koukuttaa ja nopsaanhan se sieltä ihanaisella uudella 12-säikeisellä Molla kalalangalla valmistuikin.



Ja sieltä seuraavan käsityön värimaailmaa pilkistää. 
 Ohjetta kassiin löytyy täältä.

Pientä säätöä tein ohjeen kuvioon, mut muuten mentiin aika orjallisesti ja lopputulos on tosi kiva. Pienempi se on kuin mitä olin mielessäni kuvitellu, mut ei se mitään. Käyttöön tulee.

Toivotankin teille kaikille lukijoille ihanaa kesää ja vaikenen nyt hetkeksi. Lappi kutsuu ja toivottavasti pystytään elämään hetki koneetontakin elämää.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Virkattu kukkaro / kesäkassi

Tarve tuli pienelle laukulle, johon saa muksujen kans ulkoiltaessa kotiavaimen ja puhelimen. Ensimmäinen tuliaislankakerä siis kaivettiin esille, samoin laatikosta jo aiemmin hankittu kukkarokehikko.

Ihastuin käsikoruja tehdessäni varras-/viivotinvirkkaukseen ja sillähän lähettiin myös hakemaan laukun muotoa.


Tämä oli ensimmäinen omatekelekukkaro ikinä, joten käytin muodossa apuna vähän lukioaikojeni Marimekon "penaalia".Muuten kyllä taas toimittiin jo omalla tutulla kokeile-virkkaa-purkaa-virkkaa menetelmällä.



Vuoren laukkuun tein vanhoista farkuista.
Kehikon kiinnitystä jännäsin hirmusesti, koska olin lukenut, että kiinnittäminen olisi jotenkin vaikeaa, mutta turhaa se jännitys oli. Siihenhän se kerralla istahti ja rauhassa neulaten tuli lopputuloksesta siisti kerralla.
Lopuksi vielä virkkailin hihnan.


Ja niin on täällä onnellinen uuden kesälaukun käyttäjä.
Aivan totaalisesti höyrähdin nyt näihin liukuvärjättyihin lankoihin.

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Kesäkoruja kerhotäteille ja rakkaille ystäville

Lasten kerhot jäivät kesätauoille ja pitihän se hoitotätejä muistaa jollakin tavalla.
Jotain pientä kivaa kesäistä piti saada aikaiseksi ja vielä aika nopealla aikataululla.
Ideaa itsetehtyihin kesäkoruihin hain netistä ja löysinkin muutamia kivoja malleja. Palasin kerta toisensa jälkeen tuijottamaan kuvaa varrasvirkkauksella tehdystä käsikorusta, joten lankalaatikolle ja treenaamaan. Varrasvirkkauksen opastukseen löyty youtuben kautta useita videoita, joten idean oppi nopeasti. Ihana tunne kun oppii jotain UUTTA!
Ensin koruja piti tehdä puolisen kymmentä, mutta koska lankaa ja mielenkiintoa riitti, kerty niitä lopulta aika reilusti enemmän.
Luulen, että niitä tulee tehtyä vielä lisääkin, koska kummasti ne on tuosta hyllyltä rakkaille kadonnut sitä mukaan kun ovat valmistuneetkin. 




Lankana käytin Gjestalin Merseroitua puuvillalankaa ja värinä toimi herkullinen pinkki. Kuvat hieman vääristävät väriä ja onkin luonnossa vielä raikkaampi.