Mustavalkoinenkeltainen = elämäni värikombo

Kirjoneuleiden teko houkuttaa, mutta se on vain tähän asti tuntunut itselleni jotenkin kauhean vaikealta. Päätin kuitenkin vielä yrittää ja aloitinkin neulomaan itselleni säärystimet.

Tai siis säärystimet niistä piti tulla, mutta matkan varrella mallasin putkiloa käteeni ja sainkin idean hihattimesta/bolerosta. Jotenkin kiinnostusta oli jatkaa treeniä ja lyhyiden langanjuoksutusten kanssa sainkin pidettyä ilon työskentelyssä. 

Neuloin molemmat hihat ranteesta kainaloon asti, mutta en päätellyt silmukoita vaan jatkoin toisesta hihasta tasoneuleena selkäosan pitäen silmukkamäärän samana. Kun tämä osio oli riittävän leveä yhdistin kappaleet yhteen neuloen silmukoimalla. Tämä tekniikka oli itselleni uusi, mutta selkeästi tykkäsin siitä enemmän kuin neulan kanssa silmukoimalla. Ajatuksen tähän tekniikkaan sain Toisia Ajatuksia - blogista ja Youtubesta löytyikin sopivia videoita opetteluun (hakusana knit kitcheners stitch).

Saumaa ei kyllä silmämääräisesti nyt huomaa ja turhan paksut saumat ovat nyt historiaa. 

Lopuksi keräilin reunalta vielä silmukat puikolle ja neuloin resoria muutaman sentin. Tämä toi kyllä ryhtiä kokonaisuuteen. Ja tässähän tämä nyt olis.

Lopputuloksesta tykkään kovasti ja hihat toimivatkin kivasti näin keväällä toppaliivin kanssa. Keltaisen, mustan ja valkoisen yhdistelmä on mielestäni vain niin ihana kombo.

Hihojen kaveriksi neuloin vielä MyBoshista pannan, johon virkkasin ISON keltaisen rusetin Molla-langasta, joka on tällaiseen ihan parasta lankaa, koska pysyy hyvin ryhdissään pienellä koukulla työstettäessä. 

Nyt täällä ollaan niin valmiita kevätkeleillä. Takatalvi ei siis ole kauhean toivottua. Aurinkoa ja ulkoilua KIITOS!

Rakkautta ja romantiikkaa 1.0

Nyt kyllä oli niin mieluinen välityö tässä kaiken isomman rinnalla, et ihan into piukeana täällä kirjottelen.

Jostain Facebookin virkkausryhmästä silmiini iski kaaviokuva kauniista kaulakorusta, jota lähdinkin kokeilemaan. Valitettavasti en tarkempia taustoja osaa kertoa. 

Enemmän ja vähemmän seurailin ohjetta ja sovittelin sitä 6-säikeiselle Liina kalalangalle sopivaksi. Lanka oli juuri sopivan ohut, että kuviot tulevat kivasti esiin, mutta kuitenkin sen verran kova, että se pysyy hyvin muodossaan ilman tärkkäystä.

Koru alkoi kivasti hahmottumaan ja sainkin ajatuksen, että kokeilen kiinnittää tämän komeuden vielä aikaisemmin Sinellistä hankkimaani lukolliseen koruvaijeriin. 

Yllätyksekseni tästä tuli kertaheitolla täydellinen. Jotenkin tämä vain iski niin lujaa ja rakastuin samantien.

Valkoinen romanttinen koru vain toi hyvän mielen tekijälle ja kokonaisuus oli vain sellainen puuttuva palanen, joka omista koruvarastoista selkeästi uupui.

Tämä laitetaan niin tuotekehitykseen. Ajatuksia versiosta 1.1 on jo useammanlainen...

Lanka : 6-säikeinen Liina kalalanka , valkaistu valkoinen

Koukku : 1,5mm

Lankojenhävitysliivi

Oon pitkään tuijotellu lankalaatikkoni keinokuitulankoja, joita joskus tuli ostettua kerä jos toinenkin. Nykyään lankahankinnat ovat täysin muuttuneet ja nämä langat ovat vain jääneet laatikon perälle kummittelemaan. Roskiinhan minä en mitään heitä, joten kaivoinkin kaikki langat esiin laatikosta ja virkkailin niistä fiilispohjalta tyttärelleni ympyräliivin. Lankojen merkeistä ei ole mitään hajua, koska joka ikisen langan vyötteet oli revitty irti, mutta kodin1sen tarjouslaarista niitä keräilin.

Se miten tää kestää käyttöä ja pesua on vielä kysymysmerkki, mut tulihan siitä ihana. Tyttö hyppi tasajalkaa tämän nähdessään, joten se on mulle enemmän kuin sata jänistä. Kerrankin osu ja uppos. Kestää mitä kestää ja käytetään niin paljon ku ehitään.

Rakkaudella äidiltä!

Ikäkriisiä(kö) luumailun muodossa

Sain kavereilta kolmikymppislahjaksi lahjakortin Sinelliin ja viikko sitten kävinkin pienellä ostosreissulla.

Kolmenkympinkriisi purkautu sitten kasaan sateenkaarenvärisiä kuminauhoja. Toki piti alkaa hifisteleen ja hankin kunnon LOOM MONSTERin, jonka avulla kumikoruja on sit helppo väsäillä.

Onhan tämä luumailu vaan aika jäynä laji. Youtubesta löyty hyviä alottelijalle sopivia videoita ja niiden avulla teinkin muutaman korun ensin itselle ja muksuille.

Pitihän mun jo kokeilla sooloillakin. Suljin koneen ja summissa tekasin tällaisen.

Toista samanlaista en varmaan osaisi tehdä, mutta yllättävän kivahan tästä tuli näin niin kuin alottelijan tuurilla.

Kesäkoruongelmia ei siis tässä perheessä ja lähipiirissä tule olemaan. Kuminauhoja nimittäin tuli ostettua kerralla aika iso kasa. HUPS!

Helpot nyöritetyt polvisukat

Tämä sukkamalli on ollut tekolistalla jo pitkään ja vuoden vaihteen lomareissulla sain nämä vihdoin toteutettua. Kuitenkin näiden postaus on unohtunut jonnekin ajatusten uumeniin, koska nämä sukathan jäivät Lappiin heti valmistuttuaan ja ovat vähän niin kuin unohtuneet omasta pääkopasta. Tässä saikulla ollessa tuli selattua vanhoja kuvakansioita ja nämä tulivat vastaan joten pitihän nämäkin saada tänne arkistoitua.

Kyseessä on siis nyöritetyt Polvisukat, joiden ohje tuli vastaan Nemiran Nurkkauksessa. Malli oli juurikin niin helppo, että automatkalla Lappiin näitä oli helppo kilkuttaa eteenpäin pimeässäkin autossa. Jossain vaiheessa malli tuntui jopa liian yksinkertaiselta ja meinas kyllästys tulla, mutta lopputulos oli vain niin ihana, että pitää tällaiset vielä joskus tehdä itsellekin. Nämä ihanuudet jäivät äidin jalkoihin hänen niitä sovittaessaan.

Tämän kuvan verran ehdin sukkia pitää omissa jaloissa. 

Tässä muutamia kuvia uuden käyttäjän jaloissa. 

Onhan malli valmiina vain niin suloinen ja värivaihtoehtoja olisi loputtomiin, joissa tämä malli näyttäisi kivalta. Jonakin päivänä vielä tartun härkää uudelleen sarvista.