MINÄ VIRKKASIN REPUN!!!

Uiuiui! Kyllä nyt kelpaa painella kesällä menemään. Selässä roikkuu sellainen rakkausreppu, etten usko itsekään. Tästä piti ensin tulla käsilaukku, mutta onni, että suunnitelmat muuttuivat matkalla.

Isoin kirjovirkkaustyö ikinä ja en oikeasti voisi olla tyytyväisempi. TÄÄ ON IHANA!!! Farkkukangaskin on kierrätyksenä vanhoista housuista, joten voitto sekin.

Vuorikangaskin löytyi kaappien kätköistä. 

Pitihän tämä uloskin jo kantaa ja näillä keleillä ehdin sitä jo mukanakin kuskaamaan. Onhan tää ollut niin taivaallista.

Ja tietenkin sain tikkuja...

Kuten repusta näkee on inspiksen lähteenä toiminut yllätys yllätys Molla Mills ja Virkkurit. Lankana käytin Suomen Langan 12-säikeistä Liina Kalalankaa, joten usko kestävyyteen on kova.

Omakoppa neuletakki

Tämä neuletakki ilmaantui kuin yhtäkkiä. Inspis löytyi ihanaisen Virpi Marjaana Siiran Omakoppa kirjasta. Hänen molemmat kirjansa kyllä kuuluvat omiin lemppari kässäkirjoihin, joihin palaan aina uudelleen.  Jokaisella selailulla sieltä vain tarttuu sellainen hyvä tekemisen meininki. Myös hänen tapansa pitää blogia ja kommentoida on sellainen, joka muhun iskee. Suosittelen siis ehdottomasti kurkkaamaan hänen artefakteja ja ajatuksenpoikasia TÄÄLTÄ.

Mutta itse virkkuuseen. Tämä takki ilmaantui kuin tyhjästä. Pelkkää pylvästä ja suorakaidetta, joten telkun ääressä tai pikku viinitumuissakin onnistui vallan hyvin. Näitä välivaihekuvia on vilahdellut jo Instagramin puolella, mutta laitetaan ne nyt jemmaan tännekin.

Takista tuli niin ihana, että pitihän se kuvatakin kunnolla. Pakkasin sen mukaan pohjoiseen ja räpsittiin kuvia ihanaisella Posiojärvellä, jossa saatiin nauttia useampikin ihana kevätpäivä hiihdellen ja moottorikelkkaillen.

Pienen muokkauksen tein alkuperäisen ohjeen hihoihin, joihin tahdoin laittaa resorit. En kestä jos hihat roikkuu tiellä, joten näin saan ne stopattua paikalleen.

Virkattu pyöreä liina nimeltään ENTROPY

Doris Chan on yksi suurimpia virkkausidoleitani. Hänen työnsä ovat niin nerokkaita. Omistan kaksi hänen kirjaansa ja niitä on tullut selattua paljon ja toki muutamia ohjeita on tullut tehtyäkin. Täältä löytyy yksi arkistojen aarre.

Kirjat koostuu pääosin vaateohjeista, mutta lisäksi Convertible Crochet kirjasta löytyy ihanan pyöreän liinan ohje (jonka voi toki heittää pöydän sijaan myös harteille kuten kirjassakin on tehty). Tätä ohjetta olen monta kertaa ihaillut ja nyt sain sen toteutettua.

Harmikseni lanka loppui kesken ja viimeiset neljä kierrosta jäivät tekemättä, mutta onnekseni malli on niin kiva, että tämä ei lopputuloksessa haitannut. Liinassa on useampi eri kohta johon työn voi lopettaa ilman, että se näyttäisi keskeneräiseltä.

Tätä oli kuitenkin niin kiva tehdä, että luulen, että otan pian uuden yrityksen saadakseni tämän ohjeen finaaliin asti.

Lankana käytin arkistoissa muhinutta Corona puuvillalankaa ja koukku taisi olla kokoa 2mm.

Pieni kesäkukkaro

Hellou pitkästä aikaan! Täällä ollaan, mut oon puurtanut viimeiset kaksi kuukautta yhden ja saman projektin kanssa ja vihdoin ehkä on jonkinlaista valoa tunnelin päässä. Instagramin kautta olenkin jakanut pieniä väläyksiä matkan varrelta. Parhaiten näitä pilkahduksia löytyy tilini kautta tai #mekkoprojekti.

Kuitenkin välillä on vaan laitettava isommat prokkikset syrjään, ennen ku tulee täydellinen toppi. Kaivoin hyllystä esille kauan sitten hankkimani kirjan Hurmaavat Pitsit. Kirjan ostin rakastuttuani yhteen malliin ja onni on, että kirjan saatuani huomasin sen sisältävän paljon kaikkea ihanaa ja vähän erilaista. Kuitenkin kirja paineli hyllyyn ja kauan kaipaamani laukkuohje vain ei saanut tuulta purjeisiin. 

Muutama viikko sitten menetettyäni hermot ikiprojektiin virkkailin kirjan ohjeen mukaan Upean Vintagetyylisen kukkaron.

Etu- ja takakappaleen tein ohjeen mukaan, mutta kun aloin kaivamaan laatikosta kukkarokehystä tajusin, että valmiiksi hankkimani osat olivat aivan liian pieniä. Kauppaanhan mua ei saanut, joten muutinkin suunnitelmia ja ompelin reunaan keltaisen vetskarin. 

Keltaista tarvittiin lisää, joten virkkailin laukun sisälle pari pyöreää kiekkoa, jotka kivasti pilkistää ulospäin. Ja lopuksi vielä solmin hihnan keltaisesta mopparista. 

Ja kurkistus sisäpuolelle.

Lopputulos ei nyt ole ihan sitä, mitä lähdin alunperin tekemään, mutta tää on oikeastaan ehkä vielä kivempi omaan tarkoitukseen. Pieni muutos teko-ohjeeseen, suuri muutos lopputuloksessa. 

Ohje : kirjasta Hurmaavat Pitsit

Käytetty Lanka 12-säikeinen Molla lanka kahdessa sävyssä (Suomen Lanka)

Kylmä Aamunharmaa ja Sahraminkeltainen ovat niin ihana yhdistelmä, 

et niitä vois ympätä joka paikkaan. 

Koukku 2,5mm

Hihna : Moppari (Suomen Lanka)

Keltainen vetoketju Eurokankaasta  

Samisteluhuivit äidille ja tyttärelle

Instan puolella seuraajat varmasti huomaavat, että tää mun postailu laahaa aika reilusti perässä. Kuvia tästäkin projektista on vilkkunut jo tovi sitten, mutta jotenkin tää koneelle istahtaminen on ollut vain mahdoton tehtävä.

Mutta tässä kuitenkin mun huiviprokkis..

Oon oikeasti elänyt jossakin todella syvällä Baktus pimennossa. Baktus huivien ollessa kovaa huutoa hain insiraationi selkeästi muualta kuin SOMEn kautta. Tällaista ei kirjaston vuosikerta kirjoista ollut sattunut eteen tai olisi varmaan tullutkin, mutta en vain osannut kaivata ja etsiä.

Kuitenkin näitä ihania poikittain neulottuja huiveja on tullut vastaan useammasta blogista ja etenkin Ilosofiaa blogin kautta sain viimeisen kipinän oman huivin tekoon. Heti kun sain sopivan raon tehtäven käsitöiden listaukseen oli tän vuoro.

Tämä Kerällä kirjasta löytyvä pitennettyjä silmukoita omaava ohje vei vain mennessään.

Itse asiassa se vei niin mennessään, että huiveja tuli tehtyä heti kaksin kappalein. Toinen kietoutui omaan kaulaan ja toinen lämmittää nyt oman prinsessan kaulaa.

Lanka löytyi omista kätköistä ja tässä tapauksessa pääsinkin tuhoamaan pari kerää vihreän sävyistä Puro Batikia. Edelleenkään mulla ei ole kauhean hyvä suhde noihin keinokuituisiin lankoihin, mutta koska tuota on joskus tullut hankittua niin pakkohan se oli käyttää. Sävy tässä langassa on todella kaunis ja tässä huivissa liukuvärjäys toimi oikein hyvin. Valmiissa työssä mielestäni lanka näyttää vielä kauniimmalta kuin kerässä. Toivotaan nyt, että kestää käyttöä.

Tämä ohje oli kyllä niin kivaa joutuisaa tehtävää, että näitä tulee varmaan jatkossakin ilmaantumaan. 

Kerällä kirja muuten on IHANA! Upeita kuvia, kivoja helppoja ohjeita. Kyllä kannatti laittaa tilaukseen... Suosittelen!

Rakkaudella äidille

Tänäkin vuonna pukinkonttiin eksyy aina jotain omatekoista. Tai oikeastaan tämä oli synttärilahja äidille, jonka synttärit ovat joulukuun lopulla.

Samaa Doris Chanin ohjetta olen hyödyntänyt ennenkin ja siitä postaus löytyy täältä. Tähänkin tein resoriosan neuloen. Kyseisen Doris Chanin kirjoissa on kyllä niin paljon ihanuuksia, että suosittelen kyllä tutustumaan hänen teoksiin.

Tällä kertaa käytin lankana Novitan Hilettä ja resoriin 7veljestä. Tästä tuli kyllä todella pehmoinen ja lämmin. Tais se äiskäki tykätä.

Mä tulin läpi ruutupolun ja nyt mä olen tässä.

Nyt on joku tarve huputtaa kaikkea. Joka ikinen lasipurkki ja -purnukka täytyy laittaa sivuun myöhempää työstämistä ajatellen. 

Ensimmäisinä huputettavien listalla on ollut ihana lahjaksi saatu Pentikin tuikkusomiste. Se vain nyt kaipasi omaan silmääni jotain ja niihän sitä taas ruvettiin. 

Kaivoin kaapista Jan Eatonin 200virkattua ruutua kirjan (SUOSITTELEN) ja testasin sieltä ensin yhden palan, joka miellytti omaa silmää. Mittauksen jälkeen totesin, et kolmella palalla rinnatusten saan lasiputken ympärysmitan. Korkeuden suhteen mahdutin kaksi ruutua ja improt päälle. 

Ensin mietin, että kaikki kuusi palaa olisivat samanlaisia, mutta koska kirjassa on hauska twisti, jossa on aina vinkki, mikä pala sopii tän juuri työstetyn palan kanssa yhteen, niin aloinkin seuraamaan polkua. 

Ensin vastaan tuli

Viktoriaaninen pitsi (92),

 jota seurasi vinkki Arkadiaan (9).

 Arkadiasta polku johti Kuningatar Annen pitsiin (47), 

josta kaarsin kohti Goottineliötä (94).

Suuri pyöreä (173) sattui onneksi matkan varrelle, 

koska se on yksi lemppareistani kirjassa.

Viimeisenä, mutta ei missään nimessä vähäisimpänä stoppasin Filigraanin (197) kohdalla.

Palaset kiinnitin toisiin kiinteillä silmukoilla siten, että sauma jäi koholle oikealle puolelle. Tää kohosauma on mun heikkous. Sitä on pukattava melkein joka työhön. Rakastan kun se tuo töihin vähän uusia ulottuvuuksia. Ensin virkkasin kaksi kolmen ruudun muodostavaa tuubia ja kiinnitin ne sitten toisiinsa. 

Pohjaan virkkasin improvisoimalla pienen ympyrän ja kiinnitin sen samalla tyylillä tuubin pohjalle. 

Nyt korkeutta oli hyvä mittailla. koska tuubia pystyi mallailemaan lasiputken ympärille. 

 

Korkeutta piti hieman jatkaa, joten tein muutamia kierroksia pylvän, ketjusilmukoin ja kiintein silmukoin. Katkaisin langan ja pujottelin sen koko yläreunan läpi kiristäen sitä hieman, että se on riittävän napakka pitämään reunan siististä ylhäällä. 

Ja kuinka kauniisti se sopii yhteen kotoa jo ennestään löytyvien ZBH:n Magnolia tuikkusomisteiden kanssa. 

Lanka : Suomen Langan 6-säikeinen Liina Kalalanka. 

Väri : valkaistu valkoinen 

Koukku 1,5mm. 

Tällä langalla omat ruutuni olivat noin 5cm x 5cm.