Räsymatto(sukka)rakkautta

Tämä oli niin kova juttu jo alkusyksystä...siis viime vuotta. Räsymattosukkia tuli joka tuutista niin paljon, että olin siinä uskossa, että itsekin olin jo asiasta postannut. Olen aina vähän hitaasti lämpenevä näille trendeille, mutta tämä vei minut kyllä mennessään. Helposti kivaa jälkeä ja perusneulontaa ei voi olla huono yhdistelmä. Nappasin laatikosta pari eriväristä BoraBoraa ja se oli rakkautta se. Kivasti sopi värit toisiinsa. Lankaa vaihtelin 2-5 rivin välein ihan mututuntumalla. 

Matkalla tehtiin parit kavennukset ja sillä mentiin.

Ja nää mun rakkauskengät, jotka muuttuvat sukkia vaihtamalla, löytyivät pitkän metsästämisen sekä parin puhelinsoiton jälkeen Myrtsin Tarjoustalosta. 

Ja tokihan loppulangoista piti tehdä vielä juniorille omansa.

Ja ai kamala näitä vanhoja kuvia katellessa tuli kauhea kesäkaipuu. Vaikkakin olen kyllä aina rakastanut talvea niin kyllähän aurinko ja vihreä nurtsiki nyt kelpais.

Mustavalkoinenkeltainen = elämäni värikombo

Kirjoneuleiden teko houkuttaa, mutta se on vain tähän asti tuntunut itselleni jotenkin kauhean vaikealta. Päätin kuitenkin vielä yrittää ja aloitinkin neulomaan itselleni säärystimet.

Tai siis säärystimet niistä piti tulla, mutta matkan varrella mallasin putkiloa käteeni ja sainkin idean hihattimesta/bolerosta. Jotenkin kiinnostusta oli jatkaa treeniä ja lyhyiden langanjuoksutusten kanssa sainkin pidettyä ilon työskentelyssä. 

Neuloin molemmat hihat ranteesta kainaloon asti, mutta en päätellyt silmukoita vaan jatkoin toisesta hihasta tasoneuleena selkäosan pitäen silmukkamäärän samana. Kun tämä osio oli riittävän leveä yhdistin kappaleet yhteen neuloen silmukoimalla. Tämä tekniikka oli itselleni uusi, mutta selkeästi tykkäsin siitä enemmän kuin neulan kanssa silmukoimalla. Ajatuksen tähän tekniikkaan sain Toisia Ajatuksia - blogista ja Youtubesta löytyikin sopivia videoita opetteluun (hakusana knit kitcheners stitch).

Saumaa ei kyllä silmämääräisesti nyt huomaa ja turhan paksut saumat ovat nyt historiaa. 

Lopuksi keräilin reunalta vielä silmukat puikolle ja neuloin resoria muutaman sentin. Tämä toi kyllä ryhtiä kokonaisuuteen. Ja tässähän tämä nyt olis.

Lopputuloksesta tykkään kovasti ja hihat toimivatkin kivasti näin keväällä toppaliivin kanssa. Keltaisen, mustan ja valkoisen yhdistelmä on mielestäni vain niin ihana kombo.

Hihojen kaveriksi neuloin vielä MyBoshista pannan, johon virkkasin ISON keltaisen rusetin Molla-langasta, joka on tällaiseen ihan parasta lankaa, koska pysyy hyvin ryhdissään pienellä koukulla työstettäessä. 

Nyt täällä ollaan niin valmiita kevätkeleillä. Takatalvi ei siis ole kauhean toivottua. Aurinkoa ja ulkoilua KIITOS!

Hyvä vuosi takana ja täysin erilainen edessä

Hyvää Uutta Vuotta kaikille ihanille blogin seuraajille. Tämä on ollu ihanaa matkaa tähän asti. Pientä haastetta jatkoon aiheuttaa loppiaisen jälkeinen töihinpaluuni. Melkein viisi upeaa vuotta kotona lasten kanssa, mutta nyt olisi aika lähteä töihin lomalle vai mitenkä sitä yrittäis itteä tähän motivoida.

Blogi jatkaa toimintaa, mutta voi olla, että postausviivettä ainakin alkuun ilmenee. Arki tekee niin suuren muutoksen, että nyt vaan sormet ristissä toivotaan, että palaset loksahtais pian paikalleen ja saatais arki rullaamaan toivotulla tavalla.

Käsityöt toimivat edelleen terapeuttisena apuvälineenä, joten niitä nyt tulee jatkossakin tippumaan koukulta ja puikoilta, mutta se, et mitä ja milloin jää vielä nähtäväksi.
Instagram toimii tällä hetkellä varmasti aktiivisimpana, joten jos In The Houzen toiminta kiinnostaa ja Instatili löytyy, niin ehdottomasti seuraamaan käyttäjää MinSuHem.

Palataan kuitenkin hieman viime vuoden tuotoksiin. Olin ihan ymmälläni, kun tajusin kuinka paljon kaikkea sitä on tullut vuoden aikana tuotettua. Olen oppinut hirmuisesti kaikkea uutta ja innostus käsitöihin on ollut kyllä kovempaa kuin ikinä aikaisemmin. Kaikkia töitä en varmaan tähänkään saanut, koska kuvakansiot ovat "pikkasen" levinneet käsiin.

Mut näiden tuotosten voimin aletaan miettiin uusia kuvioita.

Päällepantavaa
Puolet ohjeesta, puolet soveltaen.
Kyllä toi improvisointi on vaan enemmän mun juttu. 

Lapastehtailua
Hello Kitty Lapasissa tein ekaa kertaa silmukoiden jäljentämistä.
Norsulapaset olivat ensimmäiset kunnon kirjoneulekokeilut. 

Jotain kaunistusta jalkoihin. Mikä on kamalampaa kuin palelevat varpaat?

Lepardisukat ovat ekat kärjestävarteen sukat.
Nyöritetyt sukat tein jouluna Lapin reissulla ja sille tielle jäivät.

Pipojapipojapipoja
Olen kyllä niin pipoihminen, et sehän kyl näkyy pipolaatikolla.
Heijastuslangat on kyllä ollu ihan huippuja muksujen pipoissa.

Lämmikettä kaulalle
Pientä kyllästymistä hörselöhuiveihin havaittavissa, mutta laatikossa ois vielä tuhottavia lankoja jäljellä. Ideoita niiden uusista käyttötarkoituksista otetaan mielellään vastaan.

Asusteita monessa muodossa. Ihania pieniä välitöitä.

Joka lähtöön löytyy jos jonkinlaista väskyä.

Kotiakin on alkanut kerääntyyn omatekoisia juttuja.
Virkattu SikSak verhokappa on kyllä yksi lemppareista. 

Kiitos seuraajat, kiitos satunnaiset kävijät, kiitos Suomen Lanka.
Huippu vuosi jäi taakse, mutta aina vain parempaan tähdätään.

Halauksin Minna (In The HouZe)

Rakkautta ja lämpöä

Neuloosi nostaa päätään pitkän virkkauskauden jälkeen. Lapastehdas käynnistyy ja ihan into piukeana täällä ollaanki puikkoja kilkuteltu.

Syyskauden ensimmäinen pari tuli ulos kämmekkäiden muodossa miehelleni hääpäivälahjaksi. Neljättä vuotta samaa tietä kulkien samalla perhenimellä on kyllä ollut huikeaa aikaa ja parempihan sitä matkaa on jatkaa lämpimin käsin ja mielin.

Pyysin miestäni menemään lankalaatikolle valikoimaan itse haluamansa värit ja sieltähän tuli äijämäisesti harmaata ja mustaa seiska veikkaa. Ensin meinasin neuloa kuplia, mutta kirjoneulonta vei kuitenkin voiton, koska sitä en osaa ja kehittyä tekis niin mieli. Jotenka ruutupaperille HELPPO kuvio ja menoksi.

Tällaset niistä nyt tuli. Perinteistä vinoraitaa, mut kirjoneuletta silti ja kaveri neulottiin peilikuvana.

Ukkokulta tykkäs ja sehän se pointti just oliki. 

RAKASTAN !!!!