Virkattu vyötärölaukku

Kesä tuli ja samalla tarve pienelle laukulle, jossa kantaa mukana pientä sälää ulos mentäessä. Niin ku niitä laukkuja ei olis jo tarpeeksi, mutta kirjovirkattu puuttui.

Aloitin Molla Millsin Virkkuri kirjan Pohjanmaa kuvion virkkaamisen Suomen Langan 12-säikeisellä kalalangalla. Valkaistu valkoinen kerä on Liinaa ja harmaa Mollaa. Rakastan näitä kahta väriä yhdessä ja erikseen.

Matkan varrella tuli ajatus vyötärölaukusta ja sehän siitä tuli ja niin mieluinen sellainen.

Pikalukolla tää on helppo kietasta päälle. 

'

Sisältä löytyy vielä pirteä vuori. 

Nyt sitten voin Suomi-turisteilla vyötärölaukkuni kanssa. Tää on ollut oikeasti ihan huippu ja kovalla käytöllä. Mukaan mahtuu mukavasti kännykkä, kotiavain ja maksukortti. Mitäpä sitä ihminen muuta tarttee?

Mitäs me maalaiset?

MINÄ VIRKKASIN REPUN!!!

Uiuiui! Kyllä nyt kelpaa painella kesällä menemään. Selässä roikkuu sellainen rakkausreppu, etten usko itsekään. Tästä piti ensin tulla käsilaukku, mutta onni, että suunnitelmat muuttuivat matkalla.

Isoin kirjovirkkaustyö ikinä ja en oikeasti voisi olla tyytyväisempi. TÄÄ ON IHANA!!! Farkkukangaskin on kierrätyksenä vanhoista housuista, joten voitto sekin.

Vuorikangaskin löytyi kaappien kätköistä. 

Pitihän tämä uloskin jo kantaa ja näillä keleillä ehdin sitä jo mukanakin kuskaamaan. Onhan tää ollut niin taivaallista.

Ja tietenkin sain tikkuja...

Kuten repusta näkee on inspiksen lähteenä toiminut yllätys yllätys Molla Mills ja Virkkurit. Lankana käytin Suomen Langan 12-säikeistä Liina Kalalankaa, joten usko kestävyyteen on kova.

Rakkaudesta unisieppareihin

"Ojibwa-taruston mukaan hämähäkki-isoäiti (maailmanluoja) kutoi unisiepparin karkottamaan ihmiskunnan pahat unet. Pahat unet tarttuvat siepparin verkkoon ja valuvat höyheniä pitkin Äiti Maahan. Toisen tarinan mukaan pahat unet nousevat aamukasteen mukana tähtiin, josta ne eivät koskaan palaa. Unisieppari ripustetaan sängyn yläpuolelle ja sen väitetään karkottavan pahat unet, mutta houkuttelevan luokseen hyviä unia."

En tiedä, mikä noissa unisieppareissa oikein viehättää, mutta jokin niissä aina pysäyttää. Olen ollut pienestä pitäen aika levoton nukkuja ja painajaisiakin on tullut nähtyä, joten ehkä sellainen hassu usko siihen, että jokin taikaesine veisi pahat unet ja rauhoittaisi yöt, tuo vain hymyn huulille. 

Itse olen noita unisieppareita tehnyt nyt jokusen ja omaan tapaani uskollisena olen niitä virkannut. Toisinaan olen virkannut ympyrää vain improvisoiden ja toisinaan olen varioinut jotain valmista pyöreän liinan ohjetta. Viimeiselle kierrokselle olen kiinteillä silmukoilla virkannut metallisen kehikon. 


Tämä improvirkkauksella toteutettu yksilö roikkuu omassa makkarissa rauhoittamassa omaa untani.  

Sinne ne pahat unet valuvat...

Tällainen eksyi puolestaan lahjaksi. Tämä on tehty jonkin liinan ohjetta mukaillen. 

Tämä yksilö löytyykin jo aiemmasta joululahjapostauksestani

Vihdoin ja viimein joulu paketissa

Hui kauheaa! Kaksi kuukautta meni bloggaamatta. Se ei tarkoita, ettenkö olisi täällä edelleen. OLEN KYLLÄ! Elämä heitti pienen kärrynpyörän ja pääsin opiskelemaan. Ei tarkoita sitä, että olisin koko ajan nokka kiinni kirjoissa vaan käsitöitäkin tupsahtelee mukavaa tahtia koko ajan. Tänne arkistointi vain meinaa tuottaa omat haasteensa. Kun tietokoneen avaan, niin yleensä tulee tehtyä jotain kouluhommia.
Toisena aikavarkaana syyttelen sitä, että päätimme kokeilla myydä kotiamme, joten ihan syntisen kauan menee aikaa kodin puunaamiseen. Haaveina olisi löytää koti, jossa olisi minulle ja käsityöharrastukselleni pyhitetty työtila, jotta voisin alkaa harjoittelemaan kunnolla myös ompelemista. Mutta katsotaan, mitä kevät tuo tullessaan...

Instagramin toimii enemmän aktiivisena tällä hetkellä, joten tulkaa sinne mukaan menoihin. Löydyn sieltä nimimerkillä minsuhem. Rakastan kuitenkin bloggaamista ja päiväkirjaksi omista töistä tätä alunperin aloin pitämään, joten en tätä todella ole mihinkään lopettamassa. Päinvastoin nyt yritän taas aktiivisemmin tarttua toimeen.

Aloitan nyt postaamalla kasan tuotoksista, joita eksyi joulupukin konttiin. Ja tästä vielä puuttuu osa. Pahoittelen tosiaan, että nämä tulee niin kauhealla viiveellä. Tänäkin vuonna yritin toteuttaa lahjukset itse ja aloitinkin niiden tekemisen joskus elokuun tienoilla, mutta tokihan niitä väännettiin vielä viimeisilläkin viikoilla.  Ja tietenkinhän juuri ennen pakettiin laittoa tajusin, että kuvat on ottamatta. Tämä harmittaa niin vietävästä. Oishan näistä voinut vähän kauniimpiakin otoksia ikuistaa, mut näillä mennään.

Tämä liina on vajaa versio aikaisemminkin virkkaamastani Doris Chanin Entropysta. Edellinen löytyy täältä. 

Tämä malli on omani ja se ilmaantu siinä tehdessä. 

Tämän mallin blongasin Suuri Käsityö lehdestä, jota en nyt tähään hätään löytänyt, mutta pyrin merkkaamaan tarkemmat tiedot, kun lehti sattuu eteeni. Tämän kanssa meinasin pari kertaa hermot menettää, mutta onneksi jaksoin loppuun asti kaikeasta purkamisesta huolimatta. Lopputulos oli kyllä sen arvoinen. 

Näitäkin koruja olen tehnyt ennenkin. Oman löytyy täältä. Harmi kun en alkuperää pysty tähän lisäämään, koska en sitä edelleenkään valitettavasti tiedä. 

Kirkkaanpunainen meni isosiskolleni. 

Vaaleammanpunaisen sai äitini. 

Viimeisenä vielä unisieppari, jonka virkkasin koristamaan kahden kouluikäisen tytön yhteistä huonetta. Tämä tuokoon heille vain ihania unia painajaisten sijaan. Unisieppareita on tullut virkattua viime aikoina useampikin, joten palataanpa asiaan näistä myöhemmin.  

Kaikissa töissä käytin Suomen Langan kalalankoja eri vahvuisina. Unisieppari ja korut ovat tehty 6-säikeisistä langoista 1,5mm koukuilla ja liinat puolestaan olivat  vahvempaa 12-säikeistä lankaa, joten koukkukin taisi olla 3mm paikkeilla.


Kiitos teille, että olette pysyneet siellä ruudun takana ja toivon, että yhteinen matkamme jatkuu.

Neulemekko kalalangasta (sisältää ohjeen)

Tuli tarve kesämekolle. Tahdoin keltaisen... siis oikein kunnon keltaisen mekon ja koska kaupasta ei löytynyt sopivaa, oli se tehtävä itse. Kaapissa ainoa sopiva väri löytyi Suomen Langan kalalangoista ja sitä lähdinkin työstämään.

Tahdoin ilmavan, kepeän ja kesäisen mekon, joten puikoilla se oli tehtävä. Neuloen riittävän isoilla puikoilla sain langan muuntumaan hyvinkin mieleiseksi.

Itse käytin bambuisia puikkoja koossa 7. Bambuiset puikot olivat juuri hyvät tähän tarkoitukseen, koska niissä lanka kulki hyvin.

Tällainen siitä tuli.

Tästä tuli sellainen nurinkurin vinksinvonksin mekko, jota voi käyttää miten päin vain fiiliksen mukaan. TYKKÄÄN! Vyöllä tai ilman mekon ilmettä voi muuttaa ja sillä mihin kohti sen vyön laittaa. Monta mekkoa samassa paketissa. 

Ja kuinka tähän lopputulokseen päästiin? 

70 silmukkaa puikoilla neuloin kaksi suorakaidetta aina oikeaa. Tässä vaiheessa on itse helppo vaikuttaa siihen minkä mittaisen mekosta haluaa. Suosittelen päättelemään joustopäättelyllä, jotta päättelyreuna ei ala kinnaamaan vastaan.

Nappase toisen kappaleen yläkulmista kiinni ja taita tarvittavankokoiset kädentiet. Neulaa kulmat kiinni kainaloihin.

Aseta osat päällekäin ja yhdistä reunoista mekoksi.

Helppoa, nopeaa, mukavaa ja kaunista päällepantavaa. Mikä voi olla sen parempaa? 

Lanka : Suomen Langan Molla Kalalanka, toimii 12- ja 18-säikeisestä molemmista.
(Tarkoituksena oli käyttää vain 18-säikeistä, mutta  tein vahingossa toisen puolen toisesta ja toisen toisesta. HUPS!) Kokemusta rikkaampana voisin suositella ennemmin 18-säikeistä, mutta kumpi vain käy.

Puikot : 7mm, suositusmateriaalina Bambu

Langankulutus : n. 300g

ENJOY!!!