Vihdoin ja viimein joulu paketissa

Hui kauheaa! Kaksi kuukautta meni bloggaamatta. Se ei tarkoita, ettenkö olisi täällä edelleen. OLEN KYLLÄ! Elämä heitti pienen kärrynpyörän ja pääsin opiskelemaan. Ei tarkoita sitä, että olisin koko ajan nokka kiinni kirjoissa vaan käsitöitäkin tupsahtelee mukavaa tahtia koko ajan. Tänne arkistointi vain meinaa tuottaa omat haasteensa. Kun tietokoneen avaan, niin yleensä tulee tehtyä jotain kouluhommia.
Toisena aikavarkaana syyttelen sitä, että päätimme kokeilla myydä kotiamme, joten ihan syntisen kauan menee aikaa kodin puunaamiseen. Haaveina olisi löytää koti, jossa olisi minulle ja käsityöharrastukselleni pyhitetty työtila, jotta voisin alkaa harjoittelemaan kunnolla myös ompelemista. Mutta katsotaan, mitä kevät tuo tullessaan...

Instagramin toimii enemmän aktiivisena tällä hetkellä, joten tulkaa sinne mukaan menoihin. Löydyn sieltä nimimerkillä minsuhem. Rakastan kuitenkin bloggaamista ja päiväkirjaksi omista töistä tätä alunperin aloin pitämään, joten en tätä todella ole mihinkään lopettamassa. Päinvastoin nyt yritän taas aktiivisemmin tarttua toimeen.

Aloitan nyt postaamalla kasan tuotoksista, joita eksyi joulupukin konttiin. Ja tästä vielä puuttuu osa. Pahoittelen tosiaan, että nämä tulee niin kauhealla viiveellä. Tänäkin vuonna yritin toteuttaa lahjukset itse ja aloitinkin niiden tekemisen joskus elokuun tienoilla, mutta tokihan niitä väännettiin vielä viimeisilläkin viikoilla.  Ja tietenkinhän juuri ennen pakettiin laittoa tajusin, että kuvat on ottamatta. Tämä harmittaa niin vietävästä. Oishan näistä voinut vähän kauniimpiakin otoksia ikuistaa, mut näillä mennään.

Tämä liina on vajaa versio aikaisemminkin virkkaamastani Doris Chanin Entropysta. Edellinen löytyy täältä. 

Tämä malli on omani ja se ilmaantu siinä tehdessä. 

Tämän mallin blongasin Suuri Käsityö lehdestä, jota en nyt tähään hätään löytänyt, mutta pyrin merkkaamaan tarkemmat tiedot, kun lehti sattuu eteeni. Tämän kanssa meinasin pari kertaa hermot menettää, mutta onneksi jaksoin loppuun asti kaikeasta purkamisesta huolimatta. Lopputulos oli kyllä sen arvoinen. 

Näitäkin koruja olen tehnyt ennenkin. Oman löytyy täältä. Harmi kun en alkuperää pysty tähän lisäämään, koska en sitä edelleenkään valitettavasti tiedä. 

Kirkkaanpunainen meni isosiskolleni. 

Vaaleammanpunaisen sai äitini. 

Viimeisenä vielä unisieppari, jonka virkkasin koristamaan kahden kouluikäisen tytön yhteistä huonetta. Tämä tuokoon heille vain ihania unia painajaisten sijaan. Unisieppareita on tullut virkattua viime aikoina useampikin, joten palataanpa asiaan näistä myöhemmin.  

Kaikissa töissä käytin Suomen Langan kalalankoja eri vahvuisina. Unisieppari ja korut ovat tehty 6-säikeisistä langoista 1,5mm koukuilla ja liinat puolestaan olivat  vahvempaa 12-säikeistä lankaa, joten koukkukin taisi olla 3mm paikkeilla.


Kiitos teille, että olette pysyneet siellä ruudun takana ja toivon, että yhteinen matkamme jatkuu.