Rakkaudesta unisieppareihin

"Ojibwa-taruston mukaan hämähäkki-isoäiti (maailmanluoja) kutoi unisiepparin karkottamaan ihmiskunnan pahat unet. Pahat unet tarttuvat siepparin verkkoon ja valuvat höyheniä pitkin Äiti Maahan. Toisen tarinan mukaan pahat unet nousevat aamukasteen mukana tähtiin, josta ne eivät koskaan palaa. Unisieppari ripustetaan sängyn yläpuolelle ja sen väitetään karkottavan pahat unet, mutta houkuttelevan luokseen hyviä unia."

En tiedä, mikä noissa unisieppareissa oikein viehättää, mutta jokin niissä aina pysäyttää. Olen ollut pienestä pitäen aika levoton nukkuja ja painajaisiakin on tullut nähtyä, joten ehkä sellainen hassu usko siihen, että jokin taikaesine veisi pahat unet ja rauhoittaisi yöt, tuo vain hymyn huulille. 

Itse olen noita unisieppareita tehnyt nyt jokusen ja omaan tapaani uskollisena olen niitä virkannut. Toisinaan olen virkannut ympyrää vain improvisoiden ja toisinaan olen varioinut jotain valmista pyöreän liinan ohjetta. Viimeiselle kierrokselle olen kiinteillä silmukoilla virkannut metallisen kehikon. 


Tämä improvirkkauksella toteutettu yksilö roikkuu omassa makkarissa rauhoittamassa omaa untani.  

Sinne ne pahat unet valuvat...

Tällainen eksyi puolestaan lahjaksi. Tämä on tehty jonkin liinan ohjetta mukaillen. 

Tämä yksilö löytyykin jo aiemmasta joululahjapostauksestani

Räsymatto(sukka)rakkautta

Tämä oli niin kova juttu jo alkusyksystä...siis viime vuotta. Räsymattosukkia tuli joka tuutista niin paljon, että olin siinä uskossa, että itsekin olin jo asiasta postannut. Olen aina vähän hitaasti lämpenevä näille trendeille, mutta tämä vei minut kyllä mennessään. Helposti kivaa jälkeä ja perusneulontaa ei voi olla huono yhdistelmä. Nappasin laatikosta pari eriväristä BoraBoraa ja se oli rakkautta se. Kivasti sopi värit toisiinsa. Lankaa vaihtelin 2-5 rivin välein ihan mututuntumalla. 

Matkalla tehtiin parit kavennukset ja sillä mentiin.

Ja nää mun rakkauskengät, jotka muuttuvat sukkia vaihtamalla, löytyivät pitkän metsästämisen sekä parin puhelinsoiton jälkeen Myrtsin Tarjoustalosta. 

Ja tokihan loppulangoista piti tehdä vielä juniorille omansa.

Ja ai kamala näitä vanhoja kuvia katellessa tuli kauhea kesäkaipuu. Vaikkakin olen kyllä aina rakastanut talvea niin kyllähän aurinko ja vihreä nurtsiki nyt kelpais.