Sadepäivän Ruutuhyppelyä

Olen monena iltana tuijotellu olkkarin sohvalta eteiseen päin ja miettinyt, mitä kivaa eteiskäytävälle voisi keksiä. Tänään ajatusmaailma muuttui toteutukseksi ja taiottiin kuopuksen kanssa ruutuhyppyruudut lattiaan.

Olen pitkään laatikossa muhitellut Lidlistä ostettua valkoista (sisustus)tarrarullaa ja vihdoin sain senkin käyttöön. Leikkelin kasan samanlevyisiä suikaleita ja sitten sommiteltiin ne neitokaisen kanssa lattiaan.

Koon ainoa kriteeri oli se, että tarvittaessa ruudukon saa piiloon varastosta löytyvillä matoilla. Kerrankin meidän tammimosaiikkiparketista oli jotain iloa, kun kuvion sai helposti mitotettua suoraan seuraamalla parketin ruudukkoa.

Tästä tuli ihana!!!

Koko perhehän siinä nyt mennen ja tullen pomppii menemään ja kivastihan tuo tuohon sopii. Jotenkin se tuo vain niin hymyn huulille aina kun sitä vilkasee. Eihän elämän tarvitse aina olla niin vakavaa.  EIHÄN?

Pelkään vain, että tästä innostuneena lattioihin alkaa ilmaantumaan muutakin jännää.

Operaatio Petrooli

Julkaisu pitkällä viiveellä...

Kesälomalla pitää aina olla joku näkyvämpi projekti, jota on töiden lomassa haaveissa pyöritelty. Lomalla toteuttaminen on vain niin paljon helpompaa. Tällä kertaa meidän makuuhuone sai uuden ilmeen. Niin innoissani olin aloittamisen suhteen, et ennen kuvat jäi ottamatta.

Ensimmäisenä seinät saivat uutta väriä. Makkarissamme oli kaksi vastakkaista seinää luonnonvalkoista akryylitapettia ja toiset kaksi seinää valkoiseksi maalattua pintaa. (????) Melkein neljä vuotta niitä puhisin ja nyt sain seinistä mieleiset. Toinen akryylitapetti maalattiin samalla valkoisella kuin kaksi muuta maalattua seinää ja toinen tapettiseinä maalattiin petroolin väriseksi. Iso muutos, mutta niin mieleinen. Maali löytyi Tikkurilan värikartasta.

Maalia hankkiessa tajusin, mitä se SUURI rakkaus on. Kerroin miehelleni vain sävyn numeron, jonka hän kävisi hakemassa ja vasta kotona purkkia avatessa hän katsoi mikä väri todellisuudessa oli. Luotto oli siis suuri!!! Ennen hän on kuitenkin hieman kyseenalaistanut päähänpistojani. Välinpitämättömyyttä vai suurta rakkautta. Kallistun ehdottomasti jälkimmäiseen. LÖÖÖÖV!!!!

Petroolinsävyisten tekstiilien löytyminen ei ollutkaan niin helppoa, joten seuraavaksi alettiin katselemaan lankavaihtoehtoja. Dropsin Muscatista löytyi juuri sopivat sävyt, joista päätin työstää uudet tyynyt sängyn päälle. Virkkasin kolme mandalaa, jotka neulasin kiinni Ikeasta ostettuihin tyynyliinoihin.

Vanha paperivalaisin meni uusiksi. Tykkäsin siitäkin kovasti, mutta voi mikä pölynkerääjä se olikaan. Kaupasta ei löytynyt mieleistä, joten nappasin kirpparilta vanhan valaisimen tuunattavaksi. Toiset eivät tykkää, että vanhoja lamppuja "turmellaan" tällä tavalla, mutta puolustuksekseni tämä valaisin oli päällyksistä hieman rikki ja niiiiiiin pölyinen, että vanhan lankapäällisen pystyin leikkeleen irti ihan hyvällä omallatunnolla.
Suihkutin mustan sprayn pintaan, mieheni laittoi Clasulta ostetut uudet piuhat paikoilleen ja sain kattoon juuri sopivan valaisimen, joka sopii hyvin yhteen aiemmin väkerrettyihin yövalaisimien kanssa. Yövalaisiminen postaus löytyy täältä ja siellä myös kuvia vähän lähtötilanteesta. Paljon on parissa vuodessa ilme muuttunut. Sängynpääty vaihtui jo vuosi taaksepäin, mutta nyt sekin istuu paljon paremmin kun sai valkoisemman seinän taakseen.

Viimeisenä kaiken kruunasi String hylly. Alkuperäiseen suunnitelmaan se ei kuulunut, mutta kauhean hyvä päähänpisto se kuitenkin oli. Ja toimivuus on toki testattu jo edellisen samanmoisen kanssa, joten tiesin senkin puolesta tekeväni hyvän hankinnan. Saahan noi kaksi joskus vaikka heitettyä rintarinnankin, joten pitkäikäiset mööpelithän nämä on. Yksinkertaisuus ei taida koskaan mennä pois muodista ja siksikin suuri rakkauteni StingPocketiin.

Yövalaisimet löysivät paikkansa seinältä.

Toki ikeasta tarttui mukaan myös vähän vilttiä, verhoa ja päiväpeittoa tuomaan raikkautta tumman seinän kontrastiksi. 

Mitäs sanotte? Itse ainakin tykkään kokonaisuudesta nyt hirmun paljon enemmän verrattuna entiseen.

Juuri oikeenlaista kemiaa!!!

Musta on tullu kotikemisti tai välillä on olo ollu kuin hautovalla kanalla.

Aloitin 25.päivä kemiallisen kokeen, joka tuli vastaan Instagramissa. Rakastan kaikkia tällaisia helppoja kokeita, joissa voi seurata muutosta ihan silmämääräisesti.

Äkkiä kysely menemään, mitä tarvitsen ja koska oli kyse niinkin helpoista aineista kun vesi ja merisuola niin pääsin suoraan kotikaappien antimilla toimeen.

Lasiastian pohjalle merisuolaa ja päälle vettä sen verran, että suola peittyy. 

Lämpöä, rakkautta ja kärsivällisyyttä ja näillä eväillä eteenpäin. Ilman lämpöäkin edetään, mutta hätäisenä laitettiin vauhtia reaktioon. 

Ja seuraavana aamuna (26.11) oli tilanne tämä. 

Ai miten niin innoissaan juoksin ekana sängystä kattoon, miten mun hautomo voi. 

Ja samaisen päivän iltapäivänä...

Parin päivän päästä (28.11) oli homma jo aika hyvällä mallilla.

Ja tänään (30.11) virittelin näistä sitten meille adventtikynttelikön. 

Näiden kohdalla on vaan tilanne se, et valo palaa edelleen jokaisessa, koska hautomo jatkukoon. 

Täytyy varmaan vaan lisäillä vähän vettä, kun ovat jo aika kuivaksi käyneet. 

Ihanaa ensimmäistä adventtia kaikille 

ja 

kiitos hälle joka näin hienon huurrutuskokeen on alulle pannu. 

Ja hei tosiaan!!! 

Tekemisiäni voi seurailla nykyään myös Instagramissa nimimerkillä minsuhem . 

Tulkaahan mukaan seuraamaan menoja. 

Aviomiehen työleirillä

Ukkokulta keksi lomapäivillään pientä puurtamista meille kahdelle. Ajatus lähti terassin yläpuiden pesemisestä, josta seurasi samaisten puiden maalaus ja katteen pesu. Ja koska tavarat oli jo kannettu terassilta ulos niin samahan se oli sitten öljykäsitellä koko terassi.

Selkä ja hartiat jumissa ollaan siis terdellä häärätty. Näillä helteillä työ tuntui välillä loputtomalta, mutta kyllähän lopputulos vain oli kaiken vaivan arvoinen.

Yläpuut olivat todella likaiset, joten jo pelkkä painepesu muutti ilmettyä ihan hirmuisesti. Alettiin kuitekin vähän hifisteleen ja kerros valkoista maalia teki niistä kuin uudet.

Viime kesänä laajennetty terassi käsiteltiin ruskealla Tikkurilan Valtti kaluste- ja terassiöljyllä. Pohja oli kerennyt vuodessa haalistua aika paljon, joten muutos tuntui alkuun vähän turhankin tummalta, mutta kyllä tässä on parissa päivässä ehtiny silmä tottua ja nyt tykkäänkin kovasti.

Kaikki näyttää jotenkin viimeistellymmältä nyt.

Lopuista terassipuista tehdyt kukkalaatikot vielä odottavat omaa käsittelyään, joten voip olla, et kädet on tänäänkin sotkettava.  
(Varoitus: kalusteöljy tarraa aika kivasti iholle. Itselläni ainakin kroppa näytti muutaman päivän siltä kuin ois maksaläiskiä päästä varpaisiin öljyroiskeiden jälkiltä. Lyhkäset shortsit ja rinkkapaita eivät tainneet olla paras asuvalinta.)

Kylppärin muodonmuutos

Meidän ruma kylppäri ;pinnat muuten kunnossa, mut esteettisesti ei vaan silmää miellytä. Varmaan aika monen kodin ongelma.

Meidän kodin suurin murheenkryyni on tässä:

Tai siis oli!!!

Mieheni löysi netistä Primavista Pinnoiteet ja sille tiellehän me sit lähdettiin. Ja tässä olisikin upean projektin lopputulos.

Ennen ja jälkeen tilanteen ero on huikea ja ollaan enemmän kuin innoissamme lopputuloksesta.

Kaikkinensa muutokseen meni aikaa viitisen päivää ja kaikki hoitui näppärästi tässä normiarjen ohessa.

Yksi seinä sai upean kiiltävän mustan pinnan
ja loput kolme mattavalkean.
Kylppärin ja saunan lattia sai peitokseen upean  mattavalkean, jonka kruunasi vielä karhennus, joten nyt suihku/sauna on vähän turvallisempi tila myös muksuillekin, joilla välillä tuota vauhtia riittää.

Värivaihtoehdot löytyvät täältä. Alkuperäisessä suunnitelmassa yksi seinistämme piti olla harmaa, mutta ihastuimme kiiltomustaan niin paljon, että sehän se oli saatava.

Päätekijä Antti maskin suojissa

Mitä tähän nyt voisi sanoa???
Pitkäaikaista käyttökokemusta ei vielä ole, mutta työn jälki oli kyllä niin huikeaa. Meillä on vihdoin upea kylppäri. Kuka ois uskonu, et se oli näin vaivatonta. En mie ainakaan!

Oon siis enemmän kuin tyytyväinen, että lähettiin mukaan tähän muutostyöhön. Ja parastahan on se, että tuote on kotimainen innovaatio.

Kiitos Antti! Kiitos Teemu! Kiitos Primavista-pinnoitteet!

Unipuu

Oon odottanut ihan hulluna, että pääsen sisustamaan tuota lasten nukkumahuonetta uuteen uskoon. Seitsemän viikkoa ollaan nyt odoteltu pitkään haaveilemaani Unipuun kerrossänkykompleksia varavuoteineen kaikkineen ja eilen sit tuli se inhottava puhelu, et Sievä Kaluste Oy:n konkurssin vuoksi ei kaikkia tuotteita valitettavasti enää saa. Omasta paketistamme jäi nyt uupumaan juniorimme sängyksi kaavailema varavuodelaatikko.

Unipuu sarja on ollut Sievä Kalusteen myydyin tuote ja ilmeisesti on keskustelut menossa, että sarjaa alettaisiin tekemään toisten toimesta. Toivotaan siis, että keskustelut etenevät ja aluslaatikko saataisiin perästä käsin.

Mutta siis alustavat suunnitelmat joudutaan nyt laittamaan jäihin, ja sängyt laitetaan huoneeseen erillisinä, koska en vain tuota kolmivuotiasta uskalla laskea yläpetille. Näin mennään siihen asti, että jonkinlainen varavuodelaatikko sängyn alle löydetään.

Ensin olin ihan raivoissani, mutta sitten kuulin, että jotkut tilaajat olivat jääneet ilman myös odottamiaan sänkyjä. Pääasia on kuitenkin, et tärkeimmät osat saatiin perille.

Nyt siis alkaa palapelin rakentaminen ja toinen vanha sänky pitäisi saada vielä myytyä alta pois.

LOPPUUNMYYTY!!!

(kuva lainattu aikanaan Sievä kalusteen sivulta, joka ei enää toiminnassa)

Haave toteutumassa : Kuvakollaasi

Olen pitkään toivonut saavani kuvia kauniisti esille kotiimme ja nyt vihdoin asia etenee ja hyvää tahtiakin vielä. Ikean reissulla nappasin mukaamme tauluhyllyjä ja nyt saimme ne seinään ja olenkin tässä pari päivää pyöritellyt kehyksiä hyllyltä toiselle hakien niille paikkaa. Kehyksiä olikin kertynyt laatikkoon aikamoinen arsenaali, joten valinnanvaraa oli vähän liiaksikin.
Nyt kehykset ovat päivän verran pysyneet paikallaan ilman, että siellä mikään häiritsee silmää. Tauluhyllyt ovat juuri siksi ihania, että ilmettä saa vaihdeltua nopeasti ja syvyttä on sen verran, että hyllyille saa piristykseksi muutakin kuin kehyksiä. Nyt vain tarvitsisi enää teettää kuvia kehysten täytteeksi ja valkoisiin pieniin ruukkuihin pitäisi jotain vehreätä hankkia. 
Hyllyjä asentaessa maalarinteippi oli pelastus. Kun teipit asensi ensin mahdollisille hyllyn paikoille tajusi oikeasti miltä kokonaisuus voisi näyttää. Oltais laitettu kyllä hyllyt ihan liian alas ilman tätä apuvälinettä. Samaa on hyvä hyödyntää kun esimerkiksi miettii sopivaa maton kokoa tai jotain huonekalua. Teipit vain lattiaan ja johan alkaa mitat selkeneen.

Olkkarin katseenvangitsija

Ollaan siis nyt asuttu tässä meidän paritalon puolikkaassa kaksi vuotta. Mitään isompaa remppaa ei tähän olla tehty; vähän pintoja maalailtiin ja pientä tuunausta. Näkyvin muutos tähän tehtiin viime kesänä, kun mieheni taiteili meille kiinteän "TV seinän" olkkariin. 
Paperilla sitä pitkään suunniteltiin ja mietittiin, et mitä sinne pitäis saada upotettua. Takkapuut oli sinne ainakin saatava ja toki elektroniikka ja itse toivoin pientä kirjahyllytasoa.
Joka päivä sitä saa katella ja todeta, et se projekti kannatti, vaikka silloin rakennusvaiheessa aiheuttikin harmaita hiuksia koko porukalle.
Hyllyn runko rakennettiin paikanpäällä kertopuusta (väliseinätolppaa). Hyllyt on melamiinilevyä, jotka otettiin kierrätyskäyttöön vanhoista vaatekaapeista. Etupaneeli on kipsilevyä ja pinta maalattiin Tikkurilan tunto karhealla (pinta näyttää ja tuntuu rapatulta). Jos nämä tunto maalit on vielä joillekin outoja niin suosittelen käyntiä rautakaupassa niitä kattomassa. Ne on IHANIA! Hyllyjen syvennykset maalattiin Tikkurilan Helmi kalustemaalilla (sävy Tyrsky).
Nyt kun tässä kirjottaessa haastattelin tuossa vieressä futista kattovalta mieheltäni kommentteja hyllystä, niin sieltä tuli tällainen perisuomalainen :
"No ohan se vähän tommonen".
Noh mie tykkään ainaki.

Vihdoinkin sain naulakon makkariin

Olen tovin jo metsästänyt makkariin jotain kivaa naulakkoa. Aamutakit, käsilaukut ja muu siirtyvä tavara lojui usein yöt lattialla ja minua ahdisti se niin paljon.

Yritinkin hakea useaa erilaista ratkaisua ja tarkoitus olikin laittaa sellaisia pieniä koukkuja makkarin oven taakse piiloon.

Kuitenkin kävi sellainen tuuri, että satuin sopivasti naapurin varastonsiivousta seuraamaan ja sainkin sieltä mukaani heidän vanhan Ikean "hattuhyllyllisen" naulakon. Toisen romu on toisen aarre, vai miten se menee. Ja todellinen aarrehan siitä tuli, kun viikonlopun aikana sain sipastua siihen vielä valkosta maalia pintaan.

Ja taas saatiin sormet maaliin.

Jälkeen

Ennen

Jälkeen

Ennen

Lopputulos on kaikkea muuta kun mitä alunperin olin suunnitellut, mutta tykkään silti ihan hirmusesti. Makkarin paljas seinä kaipaisikin jotakin, joten tässä hoitui samalla sekin.
Tarkoituksella sijoitettiin naulakko niin korkealle, että ei "superseksikkäiden" kotihaalareidenkaan lahkeet ui maassa.

Kyllä nämä second hand projektit aina vain tuovat niin hyvän mielen.  :)