Pokemon lapaset kummipojan toiveesta

WhatsApp piippasi. Sain viestin, joka sulatti mun sydämen. "Voitko virkata mulle Pokemon lapaset?". Lähettäjänä toimi ihana kummipoikani. Mitäpä tekee kummitäti? Kaikki keskeneräiset työt lensi kaaressa nurkkaan, jotta saadaan Pokemonlapaset rakkaalle. Nopea plaraus netissä vahvistamaan omaa ajatusta ja tässä lopputulos. Sen verran uhmasin ja tein nämä kuitenkin neuloen. Eikö nämä nyt ole aika päheet?

Kuvaus tapahtui nyt melko nopeasti sohvan nurkassa, koska WhatsApp piippasi uudelleen. "Onko lapaset jo lähetetty?" Armotonta, mutta niin ihanaa. 

Lapasia pienille synttärisankareille

Ollessani hoitovapaalla tutustuin perhekerhoissa ihaniin äiteihin ja heidän lapsiinsa.  Osa heistä tuli jäädäkseen ja onnellinen siitä, että nämä upeat ihmiset perheineen ovat tulleet koko ajan enenemissä määrin tutuiksi. Voi puhua jo ystävyydestä.

Töihinpaluun jälkeen heitä on tullut nähtyä valitettavan vähän, mutta onneksi välillä on saatu ajat yhteen ja ollaan päästy rupatteleen kahvikupposten ääreen. Lasten synttärit ovat nyt olleet ajankohtaisia ja olenkin päässyt neulomaan pieniä lapasia. 

Nämä menivät 5-vuotiaalle prinsessalle. 

Laitoin viestiä kaverilleni kysellen hänen tyttärensä lempivärejä ja kun sain vastauksen LILA ja PINKKI, tipahti puikoilta tällaiset.

Nämä puolestaan paketoitiin meidän paikalliselle 4-vuotiaalle BATMANille. Näiden lapasten aihetta ei paljon tarvinnut miettiä. Pääsin taas harjoittelemaan silmukoiden jäljentämistä. Edellinen kokeilu löytyy täältä. Ei se edelleenkään ihan täydellisesti suju, mutta kyllähän siitä jonkinlainen lepakkomies erottuu. 

Lahjansaajat tai ainakin heidän äitinsä tuntuivat tykkäävään lapasista kovasti, joten ehkä nämä käyttöön menevät.

Hyvä vuosi takana ja täysin erilainen edessä

Hyvää Uutta Vuotta kaikille ihanille blogin seuraajille. Tämä on ollu ihanaa matkaa tähän asti. Pientä haastetta jatkoon aiheuttaa loppiaisen jälkeinen töihinpaluuni. Melkein viisi upeaa vuotta kotona lasten kanssa, mutta nyt olisi aika lähteä töihin lomalle vai mitenkä sitä yrittäis itteä tähän motivoida.

Blogi jatkaa toimintaa, mutta voi olla, että postausviivettä ainakin alkuun ilmenee. Arki tekee niin suuren muutoksen, että nyt vaan sormet ristissä toivotaan, että palaset loksahtais pian paikalleen ja saatais arki rullaamaan toivotulla tavalla.

Käsityöt toimivat edelleen terapeuttisena apuvälineenä, joten niitä nyt tulee jatkossakin tippumaan koukulta ja puikoilta, mutta se, et mitä ja milloin jää vielä nähtäväksi.
Instagram toimii tällä hetkellä varmasti aktiivisimpana, joten jos In The Houzen toiminta kiinnostaa ja Instatili löytyy, niin ehdottomasti seuraamaan käyttäjää MinSuHem.

Palataan kuitenkin hieman viime vuoden tuotoksiin. Olin ihan ymmälläni, kun tajusin kuinka paljon kaikkea sitä on tullut vuoden aikana tuotettua. Olen oppinut hirmuisesti kaikkea uutta ja innostus käsitöihin on ollut kyllä kovempaa kuin ikinä aikaisemmin. Kaikkia töitä en varmaan tähänkään saanut, koska kuvakansiot ovat "pikkasen" levinneet käsiin.

Mut näiden tuotosten voimin aletaan miettiin uusia kuvioita.

Päällepantavaa
Puolet ohjeesta, puolet soveltaen.
Kyllä toi improvisointi on vaan enemmän mun juttu. 

Lapastehtailua
Hello Kitty Lapasissa tein ekaa kertaa silmukoiden jäljentämistä.
Norsulapaset olivat ensimmäiset kunnon kirjoneulekokeilut. 

Jotain kaunistusta jalkoihin. Mikä on kamalampaa kuin palelevat varpaat?

Lepardisukat ovat ekat kärjestävarteen sukat.
Nyöritetyt sukat tein jouluna Lapin reissulla ja sille tielle jäivät.

Pipojapipojapipoja
Olen kyllä niin pipoihminen, et sehän kyl näkyy pipolaatikolla.
Heijastuslangat on kyllä ollu ihan huippuja muksujen pipoissa.

Lämmikettä kaulalle
Pientä kyllästymistä hörselöhuiveihin havaittavissa, mutta laatikossa ois vielä tuhottavia lankoja jäljellä. Ideoita niiden uusista käyttötarkoituksista otetaan mielellään vastaan.

Asusteita monessa muodossa. Ihania pieniä välitöitä.

Joka lähtöön löytyy jos jonkinlaista väskyä.

Kotiakin on alkanut kerääntyyn omatekoisia juttuja.
Virkattu SikSak verhokappa on kyllä yksi lemppareista. 

Kiitos seuraajat, kiitos satunnaiset kävijät, kiitos Suomen Lanka.
Huippu vuosi jäi taakse, mutta aina vain parempaan tähdätään.

Halauksin Minna (In The HouZe)

Lapastehtailua kuopukselle

Kun norsulapaset saatiin uunista ulos, niin johan alkoi tulemaan tilausta kaksivuotiaalta Hello Kitty lapasista.

Vastaan tuli uusi laji : kirjonta silmukoita mukaillen. Tätähän piti testata ja mikä sen parempi kuva kun Hello Kitty. Ongelma tuli vastaan kuvan ja pienten lapasten silmukoiden vähyyden kanssa.
Lapasissa oli 30 silmukkaa, joten 15 silmukkaa sai olla HelloKitty kuva maksimissaan, et se pääsis paraatipaikalle. Pieniä vinkkejä netistä ja ruutupaperi esille.

Ja toki näissäkin lapasissa väritys tehtiin eriparia ja Hello Kityt peilikuvina, et sain niistä haluamanilaiset ja toki tilaajalle sopivat.

"Hienot! Tulee kuuma! Ota pois!"

Ja hei kattokaa! Eihän jälkikään nyt ihan kauheaa ole, vaikka tein tällaista kirjontaa ekaa kertaa.

Tämä menetelmä oli kyllä ihan hauska ja varmasti tulee tehtyä toistekin. Saa kyllä peruslapasiin menoa ja meininkiä nopeallakin pienellä kuvalla. Yksilöllinen lahja vaikka pukinkonttiin.

Lankana käytin perinteistä seiska veikkaa.

Lapastehtailua esikoiselle

Mustaharmaiden kämmekkäiden jälkeen oli saatava jotain väriä. Esikoinen tartti lapaset, joten niiden kohdalla pääsi leikitteleen värien kans kunnolla.

Netti auki ja helppoja kirjoneulekuvioita etsimään. Norsujono tuli vastaan ja sitä hieman mukaillen sain aikaiseksi paperille rustattua haluamanilaisen ja kokoisen norsupesueen.

Kylälapasten tapaan tein alkuun sileää neulosta resoria ennen, jotta saa lapaset kunnolla pukattua hihaan. Eipä pääse viima sisään, ku ukkeli ajaa pyörärallia pihassa.

Värien kans mulla on joku oma fiksaatio, et lasten lapaset ei ikinä saa olla identtiset vaan höpösti leikkisät, joten ristiinhän noi värit piti laittaa. Toisia häiritsee eriparisuus. Itse taas tykkään ihan hirmusesti ja niin tykkäs poekaki, joten tää missioki meni ihan putkeen, vaikkakaan kirjoneuleen jälki ei omassa taulukossani HYVÄä arvosanaa parempaa vielä saa. Höyrytys hieman paransi jälkeä, mutta ei auta ku harjoitella, harjoitella, harjoitella. Kiitettävä tästä vielä tulee!

Kaikki vinkit ja vippaskonstit täydellisen kirjoneuleen tekoon otetaan enemmän kuin mielellään vastaan!

Ai miten niin innoissaan???