Rakkaus/höyrähdys Frillahuiveihin

Tän tartunnan sain äidiltäni. Paha tauti nimeltään Frillahuivit. Äiti höyrähti näihin joskus talvella ja kun hän toi minulle tällaisen niin pitihän se itsekin kokeilla.

Tästä kaikki siis alkoi. Nämä ihanuudet äiti minulle teki.

Ensimmäinen oma kappale löytyy tästä:

 ja tämän jälkeen loppu on historiaa ja joka asukokonaisuudelle alkaa löytymään oma huivinsa.

Ja jos ei vielä ole huivina niin ainakin lankana jo löytyy laatikosta, koska näitä vain tarttuu mukaan joka paikasta. Haaparannalta löysin ihanan aarreaitan näitä ja pitihän niitä sit kassillinen käydä ostamassa, vaikka edellisetkin langat vielä odottivat työstämistä.

Lapin reissun aikanakin ehdin näitä kolme neulasta. Yksi meni anopin kaulaan ja loput kiikutin kotiin.

Esikoiseni totesikin, että äiti on niin kuin Huivi-täti Pikku Kakkosen Saarasta ja Sorsasta. 

Onkohan tää nyt kauhean hyvä meriitti näin karvaa vaille kolmikymppisenä???