Villasukkia Taimitarhalta

Oon ihan rakastunut noihin Niina Laitisen sukkamalleihin. Hankin itselleni sukkakalenterin 2015 ja siitähän se ajatus sitten lähti. Kyseiset tekemäni mallit taitavat kaikki löytyä yksittäisinä ilmaismalleinakin ja niihin pääsee käsiksi Niinan Taimitarha blogin kautta.

Ensin tein sydänsukat eli Maariat ystävälleni kiitoksena hieronnasta.

Seuraavana sukelsin ohjeeseen nimeltä Holey Butterflies.

 Sitten selätin Myrttien ohjeen.

Tässä ohjeessa oli kiva uusi kantapää, jota en ollut aiemmin tehnyt. 

Toistaiseksi viimeisenä sain tehtyä parin purkukerran jälkeen December Socksit. En ole vieläkään varma menikö ne ihan ohjeenmukaisesti, mutta kauniithan ne ovat joka tapauksessa.

Tässä melkein koko kattaus poislukien ne ystäväni sukat, jotka ovat toivottavasti jo kovalla käytöllä.

Kiitos Niina Laitisellle ihanista ohjeista. Seuraavaksi haaveissa hankkia Taimitarhan kesä mallisto ja nyt tuli uutena Romanssi sarja, joka sisältää ohjeet aina sinulle ja hänelle.

Omakoppa neuletakki

Tämä neuletakki ilmaantui kuin yhtäkkiä. Inspis löytyi ihanaisen Virpi Marjaana Siiran Omakoppa kirjasta. Hänen molemmat kirjansa kyllä kuuluvat omiin lemppari kässäkirjoihin, joihin palaan aina uudelleen.  Jokaisella selailulla sieltä vain tarttuu sellainen hyvä tekemisen meininki. Myös hänen tapansa pitää blogia ja kommentoida on sellainen, joka muhun iskee. Suosittelen siis ehdottomasti kurkkaamaan hänen artefakteja ja ajatuksenpoikasia TÄÄLTÄ.

Mutta itse virkkuuseen. Tämä takki ilmaantui kuin tyhjästä. Pelkkää pylvästä ja suorakaidetta, joten telkun ääressä tai pikku viinitumuissakin onnistui vallan hyvin. Näitä välivaihekuvia on vilahdellut jo Instagramin puolella, mutta laitetaan ne nyt jemmaan tännekin.

Takista tuli niin ihana, että pitihän se kuvatakin kunnolla. Pakkasin sen mukaan pohjoiseen ja räpsittiin kuvia ihanaisella Posiojärvellä, jossa saatiin nauttia useampikin ihana kevätpäivä hiihdellen ja moottorikelkkaillen.

Pienen muokkauksen tein alkuperäisen ohjeen hihoihin, joihin tahdoin laittaa resorit. En kestä jos hihat roikkuu tiellä, joten näin saan ne stopattua paikalleen.

Rakkaudesta unisieppareihin

"Ojibwa-taruston mukaan hämähäkki-isoäiti (maailmanluoja) kutoi unisiepparin karkottamaan ihmiskunnan pahat unet. Pahat unet tarttuvat siepparin verkkoon ja valuvat höyheniä pitkin Äiti Maahan. Toisen tarinan mukaan pahat unet nousevat aamukasteen mukana tähtiin, josta ne eivät koskaan palaa. Unisieppari ripustetaan sängyn yläpuolelle ja sen väitetään karkottavan pahat unet, mutta houkuttelevan luokseen hyviä unia."

En tiedä, mikä noissa unisieppareissa oikein viehättää, mutta jokin niissä aina pysäyttää. Olen ollut pienestä pitäen aika levoton nukkuja ja painajaisiakin on tullut nähtyä, joten ehkä sellainen hassu usko siihen, että jokin taikaesine veisi pahat unet ja rauhoittaisi yöt, tuo vain hymyn huulille. 

Itse olen noita unisieppareita tehnyt nyt jokusen ja omaan tapaani uskollisena olen niitä virkannut. Toisinaan olen virkannut ympyrää vain improvisoiden ja toisinaan olen varioinut jotain valmista pyöreän liinan ohjetta. Viimeiselle kierrokselle olen kiinteillä silmukoilla virkannut metallisen kehikon. 


Tämä improvirkkauksella toteutettu yksilö roikkuu omassa makkarissa rauhoittamassa omaa untani.  

Sinne ne pahat unet valuvat...

Tällainen eksyi puolestaan lahjaksi. Tämä on tehty jonkin liinan ohjetta mukaillen. 

Tämä yksilö löytyykin jo aiemmasta joululahjapostauksestani

Räsymatto(sukka)rakkautta

Tämä oli niin kova juttu jo alkusyksystä...siis viime vuotta. Räsymattosukkia tuli joka tuutista niin paljon, että olin siinä uskossa, että itsekin olin jo asiasta postannut. Olen aina vähän hitaasti lämpenevä näille trendeille, mutta tämä vei minut kyllä mennessään. Helposti kivaa jälkeä ja perusneulontaa ei voi olla huono yhdistelmä. Nappasin laatikosta pari eriväristä BoraBoraa ja se oli rakkautta se. Kivasti sopi värit toisiinsa. Lankaa vaihtelin 2-5 rivin välein ihan mututuntumalla. 

Matkalla tehtiin parit kavennukset ja sillä mentiin.

Ja nää mun rakkauskengät, jotka muuttuvat sukkia vaihtamalla, löytyivät pitkän metsästämisen sekä parin puhelinsoiton jälkeen Myrtsin Tarjoustalosta. 

Ja tokihan loppulangoista piti tehdä vielä juniorille omansa.

Ja ai kamala näitä vanhoja kuvia katellessa tuli kauhea kesäkaipuu. Vaikkakin olen kyllä aina rakastanut talvea niin kyllähän aurinko ja vihreä nurtsiki nyt kelpais.

Vihdoin ja viimein joulu paketissa

Hui kauheaa! Kaksi kuukautta meni bloggaamatta. Se ei tarkoita, ettenkö olisi täällä edelleen. OLEN KYLLÄ! Elämä heitti pienen kärrynpyörän ja pääsin opiskelemaan. Ei tarkoita sitä, että olisin koko ajan nokka kiinni kirjoissa vaan käsitöitäkin tupsahtelee mukavaa tahtia koko ajan. Tänne arkistointi vain meinaa tuottaa omat haasteensa. Kun tietokoneen avaan, niin yleensä tulee tehtyä jotain kouluhommia.
Toisena aikavarkaana syyttelen sitä, että päätimme kokeilla myydä kotiamme, joten ihan syntisen kauan menee aikaa kodin puunaamiseen. Haaveina olisi löytää koti, jossa olisi minulle ja käsityöharrastukselleni pyhitetty työtila, jotta voisin alkaa harjoittelemaan kunnolla myös ompelemista. Mutta katsotaan, mitä kevät tuo tullessaan...

Instagramin toimii enemmän aktiivisena tällä hetkellä, joten tulkaa sinne mukaan menoihin. Löydyn sieltä nimimerkillä minsuhem. Rakastan kuitenkin bloggaamista ja päiväkirjaksi omista töistä tätä alunperin aloin pitämään, joten en tätä todella ole mihinkään lopettamassa. Päinvastoin nyt yritän taas aktiivisemmin tarttua toimeen.

Aloitan nyt postaamalla kasan tuotoksista, joita eksyi joulupukin konttiin. Ja tästä vielä puuttuu osa. Pahoittelen tosiaan, että nämä tulee niin kauhealla viiveellä. Tänäkin vuonna yritin toteuttaa lahjukset itse ja aloitinkin niiden tekemisen joskus elokuun tienoilla, mutta tokihan niitä väännettiin vielä viimeisilläkin viikoilla.  Ja tietenkinhän juuri ennen pakettiin laittoa tajusin, että kuvat on ottamatta. Tämä harmittaa niin vietävästä. Oishan näistä voinut vähän kauniimpiakin otoksia ikuistaa, mut näillä mennään.

Tämä liina on vajaa versio aikaisemminkin virkkaamastani Doris Chanin Entropysta. Edellinen löytyy täältä. 

Tämä malli on omani ja se ilmaantu siinä tehdessä. 

Tämän mallin blongasin Suuri Käsityö lehdestä, jota en nyt tähään hätään löytänyt, mutta pyrin merkkaamaan tarkemmat tiedot, kun lehti sattuu eteeni. Tämän kanssa meinasin pari kertaa hermot menettää, mutta onneksi jaksoin loppuun asti kaikeasta purkamisesta huolimatta. Lopputulos oli kyllä sen arvoinen. 

Näitäkin koruja olen tehnyt ennenkin. Oman löytyy täältä. Harmi kun en alkuperää pysty tähän lisäämään, koska en sitä edelleenkään valitettavasti tiedä. 

Kirkkaanpunainen meni isosiskolleni. 

Vaaleammanpunaisen sai äitini. 

Viimeisenä vielä unisieppari, jonka virkkasin koristamaan kahden kouluikäisen tytön yhteistä huonetta. Tämä tuokoon heille vain ihania unia painajaisten sijaan. Unisieppareita on tullut virkattua viime aikoina useampikin, joten palataanpa asiaan näistä myöhemmin.  

Kaikissa töissä käytin Suomen Langan kalalankoja eri vahvuisina. Unisieppari ja korut ovat tehty 6-säikeisistä langoista 1,5mm koukuilla ja liinat puolestaan olivat  vahvempaa 12-säikeistä lankaa, joten koukkukin taisi olla 3mm paikkeilla.


Kiitos teille, että olette pysyneet siellä ruudun takana ja toivon, että yhteinen matkamme jatkuu.