Kuivattua ruisleipää

Tän niksin mulle on opettanu ÄITI. Kun ruisleivät tuntuu kuivuvan pussiin, niin ei muuta ku leivät ritilälle ja kuivataan vähän lisää.

Ikeasta ostettu ritilämäinen kattila-alusta (en keksiny tälle upealle keksinnölle nyt hienompaa nimeä...) toimii oikein hyvin tähän tarkoitukseen. Ilma pääsee yltä ja alta ja kuivaminen tapahtuu muutamassa hassussa tunnissa.

Tällä keinolla saadaan leiville lisää käyttöikää ja onhan tää kova ruisnäkkäri vaan niin hyvää. Toimii niin reissumiehessä kuin ruispaloissakin.

(ei toimi heikkohampaisilla)

Selfie ja uudet rillit x 2

Tunnustus : Kuljin edellisillä silmälaseilla melkein viisi vuotta.

Nolona sain vihdoin raahattua itseni optikolle, joka ei onneksi laittanutkaan mua jäähypenkkiin, vaan tutki silmät perusteellisesti ja tilaukseenhan meni heti lasit kaksin kappalein.

Kylläpä vain pelkkä lasien vaihto voi tuoda iloa elämään. Miksi ihmeessä tätä tulikaan venytettyä niin pitkään? Ekaa kertaa elämässä menin hankkiin parit lasit kerralla, joten oon ihan innoissani, kun voin aamusta katella lasit vaatetuksen mukaan. Periaatteessa täs on vielä noi vanhat lasit vielä kolmantena, koska näkö oli muuttunut näiden kuluneiden vuosien aikana niin vähän, että vanhatkin lasit ovat ihan käypä apuväline. 

Nää ruskeat tarttu heti käteen, kun liikkeeseen astuin 

ja nämä punaset oli vähän sellanen viime hetken löytö.

Nyt käytössä nää punaset on selkeästi ollu ne joihin herkemmin tartun. Mukavasti väriä ja iloa tuomaan päivään. 

Virkattu siksak kappa

Vihdoin taas jotain valmista. Tällä kertaa tuli tarve keltaiselle verhokapalle keittiöön, joten sitähän on täs koukutettu nyt useamman viikon ajan. Keltainen vain huutaa mulle tällä hetkellä joka paikasta.

Jotenkin tuo siksak kuvio on aina miellyttäny mun silmää, joten sellainenhan sit luonnosteltiin ruutupaperille ja siitähän se projekti taas alko. Ei edes meinannu usko loppua tällä kertaa, vaikka oli vähän aikatauluakin. Mitä pikemmin valmis, sen parempi - ei ole koskaan ollu aikatauluna se ihanteellisin, mutta tää nyt valmistu kuitenkin aika joutusasti. Pitihän tää nyt vain saada äkkiä ikkunaan, kun kerran kelitkin on jo niin aurinkoiset.

Lankana käytin Suomen Lanka Oy:ltä yhteistyönmerkeissä saamaa 6-säikeistä Liina Kalalankaa ja koukku oli 2mm.

Ihana pääsiäinen!!!

Kyllä meilläkin koko ajan enenemissä määrin hössätään myös pääsiäisen ympärillä. Koristeita löytyy jo jonkin verran, mutta mun mielestä parhaita on nää lasten omatekoiset. 

Ja voi apua näitä upeita kelejä! Ollaan oltu ihan pihalla täs pari päivää. Arska lämmittää, kukat kasvaa, nurmi vihertää... Ei auta valittaa. Tää on ihanaa!!!

Mitä sieltä ulkoa löytykään???

Terassi piti eilen laittaa kesäkuosiin ja grillikin kaivettiin esille. Muksut on ihan innoissaan, kun saadaan syödä ulkona.

Parhautta on myös ihanat koko perheen aamupalat, joita ollaan nyt saatu nauttia useana päivänä ja vielä huomennakin!!!

Eilen nautittiin iltakävelystä ja kaupasta napattiin jätskit, jotka syötiin ihanassa ilta-auringossa. Ei ihan perus pääsiäinen...

Hiljaisuuden viikonloppu

Tämä äiti oli vähän levon tarpeessa ja hyppäsinkin tuntemattomaan ja ilmottauduin mukaan Hiljaisuuden Retriittiin. Perjantaina iltapäivästä aloitettiin kokoontumalla ja majoittumalla Sääksjärven rannalla sijaitsevaan leirikeskukseen. Illalla klo. 20 alkoi hiljaisuus, joka kesti sunnuntaihin klo. 15 asti.

Alun jännitys siitä, kuinka tällainen räpätäti selviää puhumattomuudesta, oli ihan turha. Itse hiljaisuus ei ollut vaikeaa ollenkaan. Enemmän ahdistusta aiheutti ikävä miestä ja lapsia kohtaan. Napanuora noihin mun 2- ja 3-vuotiaaseen on niin tajuttoman lyhyt ja sitähän tässä nyt lähettiin venyttämään sen levon rinnalla.

Ja se levoton pää...
Tajusin siinä omissa mietteissäni, että mikä stressaaja sitä onkaan. Pääkoppaan sai kyllä tehdä viikonlopun aikana sellaisen kevätsiivouksen. Asiat tuli kategorioitua teemoittain TOIMI NYT, JÄTÄ MYÖHEMMÄLLE ja UNOHDA! Kuinka paljon siellä päässä olikaan sellaisia turhia stressipesäkkeitä. Niistä kun sai päästettyä  irti niin olo helpotti kummasti.

Alkuun myös se tekemättömyys aiheutti pientä puhaltelua. Oli mulla mukana kirja ja vähän käsitöitä, mut tietoisesti jätin niitä vähän syrjemmälle, ettei kaikkea omaa aikaa tullut täytettyä kaikella toiminnalla. Joskus se oleminen (ei toimiminen) vain on tarpeen ja kotona se on joskus niin mahdotonta.
Vaikken itseäni kauhean hengelliseksi ihmiseksi luekaan, niin tässä tapauksessa yhteiset rukoushetket kappelissa olivat onni. Ne saivat sen levottoman pääkopan taas keskittymään siihen rauhoittumiseen ja rentoutumiseen.  Myös ulkoilu oli sellainen mun juttu. Istuin pihakeinussa ja ihmettelin. Käveleskelin pitkin metsää ja ihmettelin. Seisoskelin järven rannalla ja ihmettelin.  

Nautin siitä, kun kello soi merkiksi katetusta ruokapöydästä (ja kaiken lisäksi ruoka oli tajuttoman hyvää), sauna lämmitettiin puolesta, oma huone/oma rauha ja se hiljaisuus. Kuinka oudolta ja ihanalta se tuntuikin. Ei ollut pyykkivuoria, kuraisia huutavia lapsia, ei nettiä, ei käynnykkä, ei telkkaria... Olin vain minä.

Kotia tullessa olo oli hieman hämmentynyt. Oli ihanaa tulla kotiin, kun miehellä ja lapsilla oli ollut kiva viikonloppu ilman äitiäkin. En siis ole korvaamaton. Oli myös ihana kuulla sanat : "Äiti mulla oli ikävä sinua". Ei tule ikävä, jos ei välillä ole poissa. Ehkä minäkin opin tämän vielä.

Ja nyt muutaman päivän asiaa sulateltua ja selkeästi viikonlopusta piristyneenä, tämä viikonloppu selkeästi toi esille paremman minän.
ONNELLINEN!

(kuvatkin lainasin Nurmijärven sivuilta, koska eihän mulla mitään kameraakaan mukana ollut)