Olkkarin katseenvangitsija

Ollaan siis nyt asuttu tässä meidän paritalon puolikkaassa kaksi vuotta. Mitään isompaa remppaa ei tähän olla tehty; vähän pintoja maalailtiin ja pientä tuunausta. Näkyvin muutos tähän tehtiin viime kesänä, kun mieheni taiteili meille kiinteän "TV seinän" olkkariin. 
Paperilla sitä pitkään suunniteltiin ja mietittiin, et mitä sinne pitäis saada upotettua. Takkapuut oli sinne ainakin saatava ja toki elektroniikka ja itse toivoin pientä kirjahyllytasoa.
Joka päivä sitä saa katella ja todeta, et se projekti kannatti, vaikka silloin rakennusvaiheessa aiheuttikin harmaita hiuksia koko porukalle.
Hyllyn runko rakennettiin paikanpäällä kertopuusta (väliseinätolppaa). Hyllyt on melamiinilevyä, jotka otettiin kierrätyskäyttöön vanhoista vaatekaapeista. Etupaneeli on kipsilevyä ja pinta maalattiin Tikkurilan tunto karhealla (pinta näyttää ja tuntuu rapatulta). Jos nämä tunto maalit on vielä joillekin outoja niin suosittelen käyntiä rautakaupassa niitä kattomassa. Ne on IHANIA! Hyllyjen syvennykset maalattiin Tikkurilan Helmi kalustemaalilla (sävy Tyrsky).
Nyt kun tässä kirjottaessa haastattelin tuossa vieressä futista kattovalta mieheltäni kommentteja hyllystä, niin sieltä tuli tällainen perisuomalainen :
"No ohan se vähän tommonen".
Noh mie tykkään ainaki.

Uusittu terassi

No niin... Nyt niitä luvattuja terassikuvia. Somistus on vielä pahasti kesken, koska ylläri ylläri minä mihinkään IKEAAN ole päässy. Oli kuitenkin pakko jo vähän raottaa tätä meän uutta kesäolkkaria. Kokoahan sille tuli kuutisen neliötä lisää ja vähän korotettiin sitä. Eihän se paljon kasvanut, mutta riittävästi, että saatiin terassikalusteet sinne mahutettua.
Kuinka ihminen voikaan olla innoissaan kaiteesta. Puntaroitiin tovi, että tuleeko perinteinen pystylauta, mut päädyttiinki poikittaiseen vinorimaan ja I LOVE IT!!! Ennen remppaa olin varma, et kaide maalattaisiin valkoiseksi, mutta nyt en enää olekaan niin varma.

Ai miten niin innoissaan???

Ennen

NYT! Avattiin kulkuaukkoa reilummaksi.

Ennen

NYT!

Kyllä kelpaa pötkötellä.

Näitä verhoja mie niin rakastan!!!

On tässä pienen elämäni aikana tosiaan tullut tehtyä yhden jos toisenkinlaisia käsitöitä. Viime vuosina on tullut tehtyä paljon juttuja kotiin virkaten ja suurin ylepeydenaiheeni on varmaan ensimmäinen virkkaamani verhokappa. Tästä pieni vilaus näkyi jo aiemminkin, mutta koska itse niin tykkään verhostani, tahdoin asiaan vielä palata.
Ajatushan näihin lähti vuosi taaksepäin, kun tarvitsin keittiöön verhot ja jo silloin tämä tekstihössötys oli jo meneillään, joten ruutupaperille lähdin verhoja luonnosteleen. Vaikein homma kärkeen oli tietty tekstin valinta ja koska ensimmäisiä verhoja tehtiin tuli haasteita vastaan matkankin varrella. Jälkikäteen ajateltuna olisin verhon tehnyt yhdestä kappaleesta, mutta tämä on kuitenkin tehty osista. Jokainen sana on oma palansa ja niiden ympärille lähdin sit virkkaamaan samalla kappaleita yhdistäen.
Aluksi pohjan piti vain olla pelkkää ruutua, mutta onneksi jossakin vaiheessa sain idean pystyraidoista, jotka mielestäni ovat piste ii:n päälle näissä verhoissa. Lopuksi pujotin kujaan vain rimaa tuomaan ryhtiä verhoille. Mitään ohjettahan mulla ei näistä ole, mutta seuraavaa kappaa ajatellen näistä verhoista pääsen helposti laskemaan tarvittavien silmukoiden määrän saadakseni oikean kokoisen verhon. Ensikertalaisen tuurilla nämä olivat oikein soppelit meidän keittiön ikkunaan. 
Lankana käytin Novitan virkkauslankaa ja koukku oli 1,5mm.

Shoppinkeja

Eksyin tänään Jumboon ja pääsin taas kerran toteamaan, et tuo ostareilla pyöriminen vain ei ole enää minun juttu. En vaan nauti siitä enää samalla lailla kuin ennen. Ehkä käyn vain niin harvoin ja tartten lisää treeniä, et pääsen vanhaan hyvään kuntoon. Ei sieltä kuitenkaan aivan tyhjin käsin tarttenut ulos tulla. Hemtexin tekstityynyt vain huusivat minut ostoksille ja ne istahtivatkin hyvin meidän olkkarin sohvalle. Sopivat myös makkariin ja terassillekin, joten saattavat seilata pitkin kämppää fiiliksen mukaan.

Nämä oli vain pakko saada!

Tullessa pyörähdin vielä postin kautta, jossa minua odotti Sisustussydämen paketti. Nettishoppailu on paljon helpompaa. Siitä paketista löytyikin kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta. Barock kynttilänjalat saivat kaverikseen kiiltävän tuikkupallon. Ja kyllähän nyt joka kodissa pitää olla vesikarahvi ja tähden mallinen namikulho, vaikka namilakossa ollaankin... pitäähän?

 

 

Laiska sunnuntai

Edelleen arska meitä hellii, joten onhan tämäkin päivä mennyt enemmän ja vähemmän ulkona möllöttäessä. Sen verran kotoa jaksettiin kuitenkin irtaantua, et käytiin koko perheen voimin rannalla vähän pulikoimassa.

Käsityörintamalla on sen verta hiljasta, et mitään valmista ei ole saatu aikaan, mut kyllähän sitä päivittäin pitää jotakin kuitenkin tehdä. Tänään jatkoin yhtä ikuisuusprojektia. Ostin joskus ajat sitten kilotolkulla trikookudetta, joka kuitenkin oli mielestäni liian paksua ja päätinkin aloittaa loputtomalta tuntuvan kuteen halkaisun. Tänään siis on ulkona sakset viuhunu ja onhan projekti edennnyt, vaikka kaukana valmiista ollaanki.

Mut siis lisää tällaisia päiviä. Ei oikeasti kehtaa valittaa kuumuutta. On tätä niin odotettu. Treeniminähän tässä vähän kärsii, kun eihän tällasilla keleillä vaan saa aikaseksi mentyä hikiseen punttisaliin.