Eka mekko syntyi melko kivuttomasti. Mekon saaja antoi vain vähän kylmää kyytiä.
Toinen yritys meni ihan ketuilleen. Purkua, kavennusta, levennystä, sylttäämistä ja kiroamista. Lopuksi päätös, ettei ompelukonetta hetkeen kaiveta esille. Taitamaton ei vaan saisi alkaa tekemään mitään ilman kaavoja. Paha mieli siitä vain tulee ja aikaa kuluu luvattoman paljon.
Kaiken tämän kiroamisen jälkeen illan saldoksi muotoutui kaksi kesämekkoa, joista ensimmäinenkin muuttui saajankin mieleiseksi illan saatossa.
Huh huh!!! Muistan taas kirkkaasti, miksi tuo kone tulee kaivettua niin harvoin esiin. Noh ei muuta ku turvallisesti kohti lankalaatikkoa. Mars Mars!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdutat minua jättämällä merkin käynnistäsi.