Virkattu vyötärölaukku

Kesä tuli ja samalla tarve pienelle laukulle, jossa kantaa mukana pientä sälää ulos mentäessä. Niin ku niitä laukkuja ei olis jo tarpeeksi, mutta kirjovirkattu puuttui.

Aloitin Molla Millsin Virkkuri kirjan Pohjanmaa kuvion virkkaamisen Suomen Langan 12-säikeisellä kalalangalla. Valkaistu valkoinen kerä on Liinaa ja harmaa Mollaa. Rakastan näitä kahta väriä yhdessä ja erikseen.

Matkan varrella tuli ajatus vyötärölaukusta ja sehän siitä tuli ja niin mieluinen sellainen.

Pikalukolla tää on helppo kietasta päälle. 

'

Sisältä löytyy vielä pirteä vuori. 

Nyt sitten voin Suomi-turisteilla vyötärölaukkuni kanssa. Tää on ollut oikeasti ihan huippu ja kovalla käytöllä. Mukaan mahtuu mukavasti kännykkä, kotiavain ja maksukortti. Mitäpä sitä ihminen muuta tarttee?

Mitäs me maalaiset?

MINÄ VIRKKASIN REPUN!!!

Uiuiui! Kyllä nyt kelpaa painella kesällä menemään. Selässä roikkuu sellainen rakkausreppu, etten usko itsekään. Tästä piti ensin tulla käsilaukku, mutta onni, että suunnitelmat muuttuivat matkalla.

Isoin kirjovirkkaustyö ikinä ja en oikeasti voisi olla tyytyväisempi. TÄÄ ON IHANA!!! Farkkukangaskin on kierrätyksenä vanhoista housuista, joten voitto sekin.

Vuorikangaskin löytyi kaappien kätköistä. 

Pitihän tämä uloskin jo kantaa ja näillä keleillä ehdin sitä jo mukanakin kuskaamaan. Onhan tää ollut niin taivaallista.

Ja tietenkin sain tikkuja...

Kuten repusta näkee on inspiksen lähteenä toiminut yllätys yllätys Molla Mills ja Virkkurit. Lankana käytin Suomen Langan 12-säikeistä Liina Kalalankaa, joten usko kestävyyteen on kova.

Villasukkia Taimitarhalta

Oon ihan rakastunut noihin Niina Laitisen sukkamalleihin. Hankin itselleni sukkakalenterin 2015 ja siitähän se ajatus sitten lähti. Kyseiset tekemäni mallit taitavat kaikki löytyä yksittäisinä ilmaismalleinakin ja niihin pääsee käsiksi Niinan Taimitarha blogin kautta.

Ensin tein sydänsukat eli Maariat ystävälleni kiitoksena hieronnasta.

Seuraavana sukelsin ohjeeseen nimeltä Holey Butterflies.

 Sitten selätin Myrttien ohjeen.

Tässä ohjeessa oli kiva uusi kantapää, jota en ollut aiemmin tehnyt. 

Toistaiseksi viimeisenä sain tehtyä parin purkukerran jälkeen December Socksit. En ole vieläkään varma menikö ne ihan ohjeenmukaisesti, mutta kauniithan ne ovat joka tapauksessa.

Tässä melkein koko kattaus poislukien ne ystäväni sukat, jotka ovat toivottavasti jo kovalla käytöllä.

Kiitos Niina Laitisellle ihanista ohjeista. Seuraavaksi haaveissa hankkia Taimitarhan kesä mallisto ja nyt tuli uutena Romanssi sarja, joka sisältää ohjeet aina sinulle ja hänelle.

Omakoppa neuletakki

Tämä neuletakki ilmaantui kuin yhtäkkiä. Inspis löytyi ihanaisen Virpi Marjaana Siiran Omakoppa kirjasta. Hänen molemmat kirjansa kyllä kuuluvat omiin lemppari kässäkirjoihin, joihin palaan aina uudelleen.  Jokaisella selailulla sieltä vain tarttuu sellainen hyvä tekemisen meininki. Myös hänen tapansa pitää blogia ja kommentoida on sellainen, joka muhun iskee. Suosittelen siis ehdottomasti kurkkaamaan hänen artefakteja ja ajatuksenpoikasia TÄÄLTÄ.

Mutta itse virkkuuseen. Tämä takki ilmaantui kuin tyhjästä. Pelkkää pylvästä ja suorakaidetta, joten telkun ääressä tai pikku viinitumuissakin onnistui vallan hyvin. Näitä välivaihekuvia on vilahdellut jo Instagramin puolella, mutta laitetaan ne nyt jemmaan tännekin.

Takista tuli niin ihana, että pitihän se kuvatakin kunnolla. Pakkasin sen mukaan pohjoiseen ja räpsittiin kuvia ihanaisella Posiojärvellä, jossa saatiin nauttia useampikin ihana kevätpäivä hiihdellen ja moottorikelkkaillen.

Pienen muokkauksen tein alkuperäisen ohjeen hihoihin, joihin tahdoin laittaa resorit. En kestä jos hihat roikkuu tiellä, joten näin saan ne stopattua paikalleen.

Rakkaudesta unisieppareihin

"Ojibwa-taruston mukaan hämähäkki-isoäiti (maailmanluoja) kutoi unisiepparin karkottamaan ihmiskunnan pahat unet. Pahat unet tarttuvat siepparin verkkoon ja valuvat höyheniä pitkin Äiti Maahan. Toisen tarinan mukaan pahat unet nousevat aamukasteen mukana tähtiin, josta ne eivät koskaan palaa. Unisieppari ripustetaan sängyn yläpuolelle ja sen väitetään karkottavan pahat unet, mutta houkuttelevan luokseen hyviä unia."

En tiedä, mikä noissa unisieppareissa oikein viehättää, mutta jokin niissä aina pysäyttää. Olen ollut pienestä pitäen aika levoton nukkuja ja painajaisiakin on tullut nähtyä, joten ehkä sellainen hassu usko siihen, että jokin taikaesine veisi pahat unet ja rauhoittaisi yöt, tuo vain hymyn huulille. 

Itse olen noita unisieppareita tehnyt nyt jokusen ja omaan tapaani uskollisena olen niitä virkannut. Toisinaan olen virkannut ympyrää vain improvisoiden ja toisinaan olen varioinut jotain valmista pyöreän liinan ohjetta. Viimeiselle kierrokselle olen kiinteillä silmukoilla virkannut metallisen kehikon. 


Tämä improvirkkauksella toteutettu yksilö roikkuu omassa makkarissa rauhoittamassa omaa untani.  

Sinne ne pahat unet valuvat...

Tällainen eksyi puolestaan lahjaksi. Tämä on tehty jonkin liinan ohjetta mukaillen. 

Tämä yksilö löytyykin jo aiemmasta joululahjapostauksestani