torstai 16. toukokuuta 2013

Eksynyt kesäkukkaostoksilla...

Rakastan kukkia, mutta en vaan oikeasti osaa sitä hommaa yhtään. Ei siis löydy tietotaitoa siitä, että mikä kukka kestää paahdetta ja mitä voi pitää puolivarjossa, kuinka paljon niitä uskaltaa kastella ja mitä multaa ja lannoitetta laitetaan kellekin.

Joka kesä kukkia on kuitenkin saatava pihaan tavalla tai toisella ja tänä vuonna sain kuin sainkin homman tehtyä, mutta ei niin miellyttävällä tavalla. Helpoin reitti olisi ollut asiantunteva kukkatarha, jossa olisi kädestä pitäen avustettu oikeiden kukkien luo ja annettu vähän hoito-ohjeita.
Mutta mutta...Menin taas kerran "halvinta" ja vaikeinta reittiä ja suuntasin Tarjoustalon pieneen kesäpihaan.

Aidattu alue oli tosi pieni ja ilmeisesti usealta tavarantoimittajalta oli tullut kesäkukkarullakkoja samaan aikaa, joten senkin puolesta oli ahdasta (ja minullahan oli tietty vielä juniori cityrattaissa mukana). Aurinkoisen päivän kunniaksi lisäkseni oli hyökännyt kasapäin muita naisia taistelemaan haluamistaan kukista. Erotuksena vain näihin muihin naisiin minulta puuttuis se määrätietoinen katse jolla olin tullut hankintoja tekemään. Huuli pyöreänä siis tuijotin tovin sitä touhua. Yksi komensi kovaan ääneen miestään hakemaan tiettyjä kukkia oikeasta hyllyvälistä...värit ja määrät oli ennakkoon suunniteltu ja nopeasti kassan kautta autoon. Toinen valitsi ensin silmämääräisesti häntä miellyttäviä orvokkeja ensin maahan ja sitten yksi kerrallaan alkoi haistelemaan niiden multia. Näiden valioyksilöt pääsivät naisen paperikasseihin ja kassalle.

Entäs minä sitten?
Petuniat minulle on jo aiemin tuttuja joten, niitä kahmaisinkin äkkiä 8kappaletta kassiin takapihan aurinkoiseen kukkapenkkiin, mutta tahdoin ekaa kertaa jotain myös etupihalle, joka on aika varjoinen. Siinähän se ongelma sit tuli. Mikä se on tämä minun varjoisan paikan kaunistaja? Myyjällä ei selvästikään ollut mikään paras päivä ja siinä hulinassa avun saaminen oli aika mahdotonta. Aloin varmaan muidenkin silmissä näyttämään vähän eksyneeltä ja siltä se vähän tuntuikin.

Siinä pyörittyäni tovin ympyrää avasin kaikkitietävän Googlen, joka ohjasikin minut Annansilmiä /kesäpegonioita hankkimaan. Sen verran myyjäkin ehti mukaan, et nopeasti osoitti minulle mistä saattaisin löytää näitä haluamiani kukkia. (Ilme kyllä oli sellainen, että johan Annansilmä pitäis itsekin löytää.) Mukaan tarttui myös yksi Tähtisilmä, kun oli niin mahottoman nätti. Kotona sitten äkkiä opiskelin mihin se kannattaa sijoittaa.

Mutta siis loppu hyvin, kaikki hyvin. Kukat ovat nyt mullissa niin kukkapenkissä kuin samaisesta kaupasta hankkimissani uusissa ruukuissa ja terassi haisee kanankakalle (joka ei niin hyvä). Onneks on taas vuosi aikaa viisastaa itseään seuraavaa samanmoista reissua varten.

Viime vuodesta viisastuneena istutin kukkia aika harvakseen. Viime vuonna laitoin kahdeksan Petunian lisäksi kolme Markettaa, jotka valtasivatkin sitten koko penkin ja hukuttivat Petuniat alleen. Toivottavasti tämä ei nyt jää liian ontoksi. Aurinkokennovalot pelastaa kyllä iltasesta tilannetta kovasti.
Ja tässä nämä minun varjoisan paikan Ahkeraliisat toivottamassa vieraat tervetulleiksi etuoven vieressä.



Home Sweet Home

Ja Tähtisilmä puolestaan löytyy terassin suojista.


keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Star-tyynyliinat by ZBH

Zelected By Houzen kevät-kesä 2013 mallistossa on aivan uskomattomia ihanuuksia. Yksi myyntimenestys on ollut ehdottomasti STAR tyynyliinat, joita on saatavissa kahdessa eri sävyssä.




Tyynyjen kaksipuoleisuus on mielestäni parasta ja kuten kuvasta näkee kahdella tyynyllä saa neljä aivan erinäköistä ilmettä aikaan. Ei siis väliä miten päin tyynyn sinne sohvalle heittää.
Tyynyihin saa vielä halutessaan lisättyä tupsun tuomaan lisätwistiä (kuvassa näkyy ZBH:n beige nahkatasseli).

En siis yhtään ihmettele, että pariin otteeseen on varastot myyty tyhjiksi näiden osalta. Mitäs tykkäätte?

maanantai 13. toukokuuta 2013

Kodin tarinaa...

Kaikenlaiset tekstit sisustuksessa ovat vain niin minun juttu. Osa niistä kertoo perheemme tarinaa ja toimivat samalla sellaisina voimaannuttavina ohjeina. Toiset vain tuovat hieman järjestystä ja ryhtiä tavaroiden säilytykseen.


Tästä laatikosta huolimatta avaimet ovat aina hukassa.

Löytö Clas Ohlsonilta...


Zelected By Houzen aiemmalta kaudelta hankittu tuikkusomiste. Tästähän se idea edustajan hommiin sitten lähti. ;)


Tätä verhoa suunniteltiin ja virkattiin sormet verillä pitkään ja hartaasti.

Vanhaa ZBH:a... <3 Näistä tykkään ite ihan hirmusesti.


Lahja rakkaalta äidiltäni.

Liitutaulukontaktilla vähän tuunattiin ei niin esteettistä lämminvesivaraajaa.



Onhan tämä tekstitys lähtenyt mukaan myös omiin käsitöihinikin, kuten jo varmaan tuo keittiön verho kertoo, mutta otetaan niistä oma koonti sitten myöhemmin.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Ihana(a) äitienpäivä(ä)!

Voi mikä päivä! On vaan niin ihanaa olla äiti. Ja kyllähän äitiä tänään hemmoteltiinkin oikein olan takaa. Herkkuja on syöty niin, että puhalluttaa. Rakas mieheni oli loihtinut uskomattoman Brunssin kaikkine herkkuineen ja päälle vielä kakkukahvit. Eilen kävin päivällä kutsuilemassa, joten täällä on varmaan silloin ollut todellinen herkkutehdas käynnissä.


Oli vain niiiiiiiiiiin hyvää!!!

Tilkkuprojekti 2011

Tämä oli pakko jakaa heti kärkeen teidän kanssanne. Talvella 2011 aloitin elämäni siihen mennessä suurimman virkkausprojektin. Kuviakin tuli matkan varrelta otettua ja mietin, että ehkä näitä tulee joskus hyödynnettyä ja tässähän se tilaisuus nyt on.

Rakkaudella sitä projektia alotettiin ja toki kerran vilttiä virkataan niin senhän täytyy olla reilun kokoinen ja yllätys yllätys jossakin vaiheessa se into sitten meinasikin lopahtaa. Alkoi isoäidin neliöt tulemaan uniinkin. Jos nyt oikein muistan niin 4kk sitä enemmän ja vähemmän aktiivisesti tehtiin ja loppujen lopuksi valmistahan siitä tuli. Ja kokokin pysyi alkuperäissuunnitelmassa, vaikka kyllähän se takapiru välillä huuteli, et jo nämä ruudut riittää.

Kaksi vuotta myöhemmin viltti on edelleen rakkaudella mukana kodin sisustuksessa. Tämähän on jo viltillekin toinen koti ja huoneesta toiseen sitä on rempoteltu fiiliksen mukaan. Mutta edelleen saa sanoa, et oli se vaivan arvoinen. Sen jälkeen onkin virkkuukoukku ja langat vaihtuneet reilusti ohuempiin ja kädenjälkikin selkeästi kehittynyt, mutta se tehtiin senhetkisillä taidoilla.

Nyt kun oikein rupesi asialla fiilisteleen niin tulikin mieliteko alkaa väsäämään tälle nykyiselle kaveria. Aikaa olisi hyvin ennen seuraavaa talvea ja pakkasia.

(lankana Novitan Seitsemän veljestä ja ruudut perinteisiä isoäidin neliöitä)


Tästä se lähti...



Pitihän sitä matkan varrella mallailla muotoonsa.



Ei enää montaa neliötä puutu lopullisesta 150 neliön tavoitteesta.


Siinä se <3