Äitini täti neuloi näitä meille ollessani pieni. Ne olivat ihania silloin ja malli on muhinut mielessäni siitä asti kun aloin aikuisiällä taas neulomaan enemmän. Joku päivä minäkin! Kuitenkin malli on ollut minulle kummitus ja olen ajatellut sen olevan kauhean vaikea ja aina olen lykännyt sen aloittamista.
Hankin pari kerää PuroBatikia ajatellen kesäsukkien tekoa ja tähän lankaan päätin tehdä yritykseni mallin selättämiseksi ja yllätyksekseni malli olikin simppeli. Se näyttää paljon vaikeammalta kuin mitä tekeminen todellisuudessa oli. Näiden tekovaiheessa ehdin kyllä muistella menneitä enemmän kuin minkään muun käsityön aikana. Hirmusesti tuli ihania muistoja mieleen ja kauhean nostalgisissa fiiliksissä näitä tikuttelinkin.
Niistä tuli ihanat!!!
Nilkkamittaiset sukat 40 kokoiseen jalkaan tulivat yhdestä kerästä ja jäljelle jääneestä nyttysestä virkkailin vielä ystäväni lapsen synttärikirjan väliin viuhkamaisen kirjanmerkin. Värit mätsäsivät niin kivasti kirjan väritykseen.
Haastetta pukkais täältä :) http://kotiruusu.blogspot.fi/2015/07/sain-mummo-ja-koira-blogista-haasteen.html
VastaaPoistaKiitos Milla! Teen parhaani. Mulla vaan meinaa nää haasteet vähän jäädä, mut ei hättäillä. Josko tulevana syksynä sais rykästyä näitä etiäpäin.
PoistaOi miten ihanat. Onnistut ihan kaikessa mitä teet!
VastaaPoistaOi Riitta sun kanssas. Paljon töitä unehtuu unholaan, kun ne ei ota valmistuakseen. Mutta pakko myöntää, et on tässä muutaman vuoden aikana taidot karttunu jonnin verran, et kyllä tulee sellasia ihania onnistumisentunteitakin,
Poista