Villasukkatalkoot

Opiskelen parhaillaan yhteisöpedagogiksi ja tahdoin yhdistää opinnäytetyöhöni jollakin tavalla käsillä tekemisen. Aihe edellä lähdin etsimään itselleni yhteistyökumppania ja vastaani tuli ihana luovan välittämisen yhteisö nimeltä Siskot ja Simot. Olin heidän toimintaansa hieman sivusta seurannut ja siksikin hyvillä fiiliksillä lähdin heitä lähestymään.

Paikallisyhteisö Nurmijärven Siskot ja Simot ottivat minut hellään huomaansa ja lopputuloksena meillä oli vähän reilu kahdessa kuukaudessa yli 600 paria villasukkia, jotka olen päässyt jo jakamaan kaikille Nurmijärven esikoululaisille. Olen niin otettu ja kiitollinen siitä, kuinka innokkaasti tämä tempaus otettiin vastaan ja puikot laitettiin kolisemaan yhdessä jos toisessakin osoitteessa.

Usko tempauksen onnistumisesta oli kova, vaikka epäilyksen sanojakin välillä tuli vastaan. Niistä ei lannistuttu! En kuitenkaan ikinä olisi uskonut, että homma olisi purkissa näin nopeasti. Olin ajatellut jakaa sukat tammi-helmikuussa, mutta pääsin tonttuilemaan jo joulukuun alussa.

Tempaus oli aika rankka, mutta siitä huolimatta ja ehkä juuri sen vuoksi, hyvinkin kasvattava. Opin matkan varrella todella paljon ja koska sain hyvin vapaat kädet, oli vastuu minulla itselläni.
Kaikkeni annoin ja nyt pitäisi tämä kaikki saada kauniisti kirjoitettua opparin muotoon. HUIKEA SUKKAMATKA!

Keskellä sukkakaaosta.

Tässä minun omia tuotoksia.

Nimikoin jokaisen sukkaparin, jotta sukkien jakaminen kävi sitten hieman helpommin.

Pitkät piirakkasukat pienelle prinsessalle.

Neuloin sohvalla sukkia. Tyttäreni kömpi kainaloon ja kysyi, että kenelle ne ovat. Kerroin, että jollekin Nurmijärven eskarille. "Seuraavat neulot mulle. Löytyykö pinkkiä lankaa?", totesi hän ja paineli lankakaapille.

Piirakkasukka mallina on jotenkin niin ihanan nostalginen. Mummu näitä aina teki ja itsellänikin oli monta paria hänen upeita luomuksiaan. Jotenkin tunnen itseni ihan supernaiseksi, kun olen tämän ohjeen oppinut. Pienenä ihailin mummun upeita sukkia ja nyt pystyn itse samaan. 

Ohjeen lasten piirakkasukkiin nappasin täältä. Kiitos Arkimamma!

Pokemon lapaset kummipojan toiveesta

WhatsApp piippasi. Sain viestin, joka sulatti mun sydämen. "Voitko virkata mulle Pokemon lapaset?". Lähettäjänä toimi ihana kummipoikani. Mitäpä tekee kummitäti? Kaikki keskeneräiset työt lensi kaaressa nurkkaan, jotta saadaan Pokemonlapaset rakkaalle. Nopea plaraus netissä vahvistamaan omaa ajatusta ja tässä lopputulos. Sen verran uhmasin ja tein nämä kuitenkin neuloen. Eikö nämä nyt ole aika päheet?

Kuvaus tapahtui nyt melko nopeasti sohvan nurkassa, koska WhatsApp piippasi uudelleen. "Onko lapaset jo lähetetty?" Armotonta, mutta niin ihanaa. 

Virkattu vyötärölaukku

Kesä tuli ja samalla tarve pienelle laukulle, jossa kantaa mukana pientä sälää ulos mentäessä. Niin ku niitä laukkuja ei olis jo tarpeeksi, mutta kirjovirkattu puuttui.

Aloitin Molla Millsin Virkkuri kirjan Pohjanmaa kuvion virkkaamisen Suomen Langan 12-säikeisellä kalalangalla. Valkaistu valkoinen kerä on Liinaa ja harmaa Mollaa. Rakastan näitä kahta väriä yhdessä ja erikseen.

Matkan varrella tuli ajatus vyötärölaukusta ja sehän siitä tuli ja niin mieluinen sellainen.

Pikalukolla tää on helppo kietasta päälle. 

'

Sisältä löytyy vielä pirteä vuori. 

Nyt sitten voin Suomi-turisteilla vyötärölaukkuni kanssa. Tää on ollut oikeasti ihan huippu ja kovalla käytöllä. Mukaan mahtuu mukavasti kännykkä, kotiavain ja maksukortti. Mitäpä sitä ihminen muuta tarttee?

Mitäs me maalaiset?

MINÄ VIRKKASIN REPUN!!!

Uiuiui! Kyllä nyt kelpaa painella kesällä menemään. Selässä roikkuu sellainen rakkausreppu, etten usko itsekään. Tästä piti ensin tulla käsilaukku, mutta onni, että suunnitelmat muuttuivat matkalla.

Isoin kirjovirkkaustyö ikinä ja en oikeasti voisi olla tyytyväisempi. TÄÄ ON IHANA!!! Farkkukangaskin on kierrätyksenä vanhoista housuista, joten voitto sekin.

Vuorikangaskin löytyi kaappien kätköistä. 

Pitihän tämä uloskin jo kantaa ja näillä keleillä ehdin sitä jo mukanakin kuskaamaan. Onhan tää ollut niin taivaallista.

Ja tietenkin sain tikkuja...

Kuten repusta näkee on inspiksen lähteenä toiminut yllätys yllätys Molla Mills ja Virkkurit. Lankana käytin Suomen Langan 12-säikeistä Liina Kalalankaa, joten usko kestävyyteen on kova.