Pokemon lapaset kummipojan toiveesta

WhatsApp piippasi. Sain viestin, joka sulatti mun sydämen. "Voitko virkata mulle Pokemon lapaset?". Lähettäjänä toimi ihana kummipoikani. Mitäpä tekee kummitäti? Kaikki keskeneräiset työt lensi kaaressa nurkkaan, jotta saadaan Pokemonlapaset rakkaalle. Nopea plaraus netissä vahvistamaan omaa ajatusta ja tässä lopputulos. Sen verran uhmasin ja tein nämä kuitenkin neuloen. Eikö nämä nyt ole aika päheet?

Kuvaus tapahtui nyt melko nopeasti sohvan nurkassa, koska WhatsApp piippasi uudelleen. "Onko lapaset jo lähetetty?" Armotonta, mutta niin ihanaa. 

Villasukkia Taimitarhalta

Oon ihan rakastunut noihin Niina Laitisen sukkamalleihin. Hankin itselleni sukkakalenterin 2015 ja siitähän se ajatus sitten lähti. Kyseiset tekemäni mallit taitavat kaikki löytyä yksittäisinä ilmaismalleinakin ja niihin pääsee käsiksi Niinan Taimitarha blogin kautta.

Ensin tein sydänsukat eli Maariat ystävälleni kiitoksena hieronnasta.

Seuraavana sukelsin ohjeeseen nimeltä Holey Butterflies.

 Sitten selätin Myrttien ohjeen.

Tässä ohjeessa oli kiva uusi kantapää, jota en ollut aiemmin tehnyt. 

Toistaiseksi viimeisenä sain tehtyä parin purkukerran jälkeen December Socksit. En ole vieläkään varma menikö ne ihan ohjeenmukaisesti, mutta kauniithan ne ovat joka tapauksessa.

Tässä melkein koko kattaus poislukien ne ystäväni sukat, jotka ovat toivottavasti jo kovalla käytöllä.

Kiitos Niina Laitisellle ihanista ohjeista. Seuraavaksi haaveissa hankkia Taimitarhan kesä mallisto ja nyt tuli uutena Romanssi sarja, joka sisältää ohjeet aina sinulle ja hänelle.

Sadepäivän Ruutuhyppelyä

Olen monena iltana tuijotellu olkkarin sohvalta eteiseen päin ja miettinyt, mitä kivaa eteiskäytävälle voisi keksiä. Tänään ajatusmaailma muuttui toteutukseksi ja taiottiin kuopuksen kanssa ruutuhyppyruudut lattiaan.

Olen pitkään laatikossa muhitellut Lidlistä ostettua valkoista (sisustus)tarrarullaa ja vihdoin sain senkin käyttöön. Leikkelin kasan samanlevyisiä suikaleita ja sitten sommiteltiin ne neitokaisen kanssa lattiaan.

Koon ainoa kriteeri oli se, että tarvittaessa ruudukon saa piiloon varastosta löytyvillä matoilla. Kerrankin meidän tammimosaiikkiparketista oli jotain iloa, kun kuvion sai helposti mitotettua suoraan seuraamalla parketin ruudukkoa.

Tästä tuli ihana!!!

Koko perhehän siinä nyt mennen ja tullen pomppii menemään ja kivastihan tuo tuohon sopii. Jotenkin se tuo vain niin hymyn huulille aina kun sitä vilkasee. Eihän elämän tarvitse aina olla niin vakavaa.  EIHÄN?

Pelkään vain, että tästä innostuneena lattioihin alkaa ilmaantumaan muutakin jännää.

Rosina Rusinan lippapipo (sis. linkin ohjeeseen)

Syksy! Mikä ihana tekosyy tehdä uusia pipoja, vaikka korit notkuu vanhojakin.

Juniorini tykkää kovasti Onnelista ja Annelista ja et-lehti julkaisikin ihanan Rosina Rusinan kauluripipon ohjeen. Valitettavasti lankaa riitti vain pipo-osaan, mutta menoahan se ei haittaa. Tähän upposi vajaa kerä laatikosta löytynyttä huutavan pinkkiä Isovelilankaa ja koukku oli 6mm. Seurasin pipoohjetta orjallisesti ja koko oli juuri sopiva 3-vuotiaalleni.

En ole aiemmin tehnyt virkkaamalla tällaista "pintakuviota" ja olinkin ihan innoissani, kun tajusin kuinka helposti virkkaamallakin saa kivoja pintoja aikaan. Ilmeisesti vähän hitaasti syttyvä käsitöidentekijä täällä ruudun takana.

Tupsun väriä mietin kovasti. Pyörittelin kädessä mustaa, harmaata ja keltaista nyttyä ja päädyinkin sitten viimeiseen mainittuun ja mielestäni tästä tuli just ihana. Voihan tupsun jossakin vaiheessa vaihtaa, mutta tällä mennään nyt.

Tämä malli on vain niin ihana, että tästä on pakko jatkoviljellä sopiva myös itselle. Seuraava versio siis jo ajatuksissa.

Operaatio Petrooli

Julkaisu pitkällä viiveellä...

Kesälomalla pitää aina olla joku näkyvämpi projekti, jota on töiden lomassa haaveissa pyöritelty. Lomalla toteuttaminen on vain niin paljon helpompaa. Tällä kertaa meidän makuuhuone sai uuden ilmeen. Niin innoissani olin aloittamisen suhteen, et ennen kuvat jäi ottamatta.

Ensimmäisenä seinät saivat uutta väriä. Makkarissamme oli kaksi vastakkaista seinää luonnonvalkoista akryylitapettia ja toiset kaksi seinää valkoiseksi maalattua pintaa. (????) Melkein neljä vuotta niitä puhisin ja nyt sain seinistä mieleiset. Toinen akryylitapetti maalattiin samalla valkoisella kuin kaksi muuta maalattua seinää ja toinen tapettiseinä maalattiin petroolin väriseksi. Iso muutos, mutta niin mieleinen. Maali löytyi Tikkurilan värikartasta.

Maalia hankkiessa tajusin, mitä se SUURI rakkaus on. Kerroin miehelleni vain sävyn numeron, jonka hän kävisi hakemassa ja vasta kotona purkkia avatessa hän katsoi mikä väri todellisuudessa oli. Luotto oli siis suuri!!! Ennen hän on kuitenkin hieman kyseenalaistanut päähänpistojani. Välinpitämättömyyttä vai suurta rakkautta. Kallistun ehdottomasti jälkimmäiseen. LÖÖÖÖV!!!!

Petroolinsävyisten tekstiilien löytyminen ei ollutkaan niin helppoa, joten seuraavaksi alettiin katselemaan lankavaihtoehtoja. Dropsin Muscatista löytyi juuri sopivat sävyt, joista päätin työstää uudet tyynyt sängyn päälle. Virkkasin kolme mandalaa, jotka neulasin kiinni Ikeasta ostettuihin tyynyliinoihin.

Vanha paperivalaisin meni uusiksi. Tykkäsin siitäkin kovasti, mutta voi mikä pölynkerääjä se olikaan. Kaupasta ei löytynyt mieleistä, joten nappasin kirpparilta vanhan valaisimen tuunattavaksi. Toiset eivät tykkää, että vanhoja lamppuja "turmellaan" tällä tavalla, mutta puolustuksekseni tämä valaisin oli päällyksistä hieman rikki ja niiiiiiin pölyinen, että vanhan lankapäällisen pystyin leikkeleen irti ihan hyvällä omallatunnolla.
Suihkutin mustan sprayn pintaan, mieheni laittoi Clasulta ostetut uudet piuhat paikoilleen ja sain kattoon juuri sopivan valaisimen, joka sopii hyvin yhteen aiemmin väkerrettyihin yövalaisimien kanssa. Yövalaisiminen postaus löytyy täältä ja siellä myös kuvia vähän lähtötilanteesta. Paljon on parissa vuodessa ilme muuttunut. Sängynpääty vaihtui jo vuosi taaksepäin, mutta nyt sekin istuu paljon paremmin kun sai valkoisemman seinän taakseen.

Viimeisenä kaiken kruunasi String hylly. Alkuperäiseen suunnitelmaan se ei kuulunut, mutta kauhean hyvä päähänpisto se kuitenkin oli. Ja toimivuus on toki testattu jo edellisen samanmoisen kanssa, joten tiesin senkin puolesta tekeväni hyvän hankinnan. Saahan noi kaksi joskus vaikka heitettyä rintarinnankin, joten pitkäikäiset mööpelithän nämä on. Yksinkertaisuus ei taida koskaan mennä pois muodista ja siksikin suuri rakkauteni StingPocketiin.

Yövalaisimet löysivät paikkansa seinältä.

Toki ikeasta tarttui mukaan myös vähän vilttiä, verhoa ja päiväpeittoa tuomaan raikkautta tumman seinän kontrastiksi. 

Mitäs sanotte? Itse ainakin tykkään kokonaisuudesta nyt hirmun paljon enemmän verrattuna entiseen.

Piirakkasukat

Äitini täti neuloi näitä meille ollessani pieni. Ne olivat ihania silloin ja malli on muhinut mielessäni siitä asti kun aloin aikuisiällä taas neulomaan enemmän. Joku päivä minäkin! Kuitenkin malli on ollut minulle kummitus ja olen ajatellut sen olevan kauhean vaikea ja aina olen lykännyt sen aloittamista. 

Hankin pari kerää PuroBatikia ajatellen kesäsukkien tekoa ja tähän lankaan päätin tehdä yritykseni mallin selättämiseksi ja yllätyksekseni malli olikin simppeli. Se näyttää paljon vaikeammalta kuin mitä tekeminen todellisuudessa oli. Näiden tekovaiheessa ehdin kyllä muistella menneitä enemmän kuin minkään muun käsityön aikana. Hirmusesti tuli ihania muistoja mieleen ja kauhean nostalgisissa fiiliksissä näitä tikuttelinkin. 

Niistä tuli ihanat!!! 

Nilkkamittaiset sukat 40 kokoiseen jalkaan tulivat yhdestä kerästä ja jäljelle jääneestä nyttysestä virkkailin vielä ystäväni lapsen synttärikirjan väliin viuhkamaisen kirjanmerkin. Värit mätsäsivät niin kivasti kirjan väritykseen.