Rakkaudesta unisieppareihin

"Ojibwa-taruston mukaan hämähäkki-isoäiti (maailmanluoja) kutoi unisiepparin karkottamaan ihmiskunnan pahat unet. Pahat unet tarttuvat siepparin verkkoon ja valuvat höyheniä pitkin Äiti Maahan. Toisen tarinan mukaan pahat unet nousevat aamukasteen mukana tähtiin, josta ne eivät koskaan palaa. Unisieppari ripustetaan sängyn yläpuolelle ja sen väitetään karkottavan pahat unet, mutta houkuttelevan luokseen hyviä unia."

En tiedä, mikä noissa unisieppareissa oikein viehättää, mutta jokin niissä aina pysäyttää. Olen ollut pienestä pitäen aika levoton nukkuja ja painajaisiakin on tullut nähtyä, joten ehkä sellainen hassu usko siihen, että jokin taikaesine veisi pahat unet ja rauhoittaisi yöt, tuo vain hymyn huulille. 

Itse olen noita unisieppareita tehnyt nyt jokusen ja omaan tapaani uskollisena olen niitä virkannut. Toisinaan olen virkannut ympyrää vain improvisoiden ja toisinaan olen varioinut jotain valmista pyöreän liinan ohjetta. Viimeiselle kierrokselle olen kiinteillä silmukoilla virkannut metallisen kehikon. 


Tämä improvirkkauksella toteutettu yksilö roikkuu omassa makkarissa rauhoittamassa omaa untani.  

Sinne ne pahat unet valuvat...

Tällainen eksyi puolestaan lahjaksi. Tämä on tehty jonkin liinan ohjetta mukaillen. 

Tämä yksilö löytyykin jo aiemmasta joululahjapostauksestani

Tyttären toive, äidin toteutus...

Tuli tarve pienten tyttöjen laukulle tai itse asiassa kahdelle. Serkkuni lapsi täytti kaksi vuotta ja ajattelin hänelle tehdä itse laukun. Oma kolmevuotiaani tämän kuullessaan, alkoi esittää toiveita myös omasta uudesta laukusta ja sainkin pieniä ajatuksia minkälainen laukun pitäisi olla.

Toivelistassa oli mm. näitä :
- Pinkkiä
- Kolme ISOA taskua
- Pitkä hihna

Kankaan neiti sai käydä valitsemassa omaan ja pikkuserkkunsa laukkuun kangaskätköistäni. Myös napit ja langat jäivät täysin tyttäreni hoidettavaksi. Päätin hoitaa vain toteutuksen parhaani mukaan.

Ja tällaiset pikkuserkuslaukut näistä toiveista ja minun ompelutaidoilla saatiin aikaan. Hihnan tein tosiaan toiveen mukaan pitkäksi, mutta sen saa helposti kiepautettua lyhkäseksi taskujen väliin.

Ne kolme isoa taskua aarteita varten. 

Ainakin omani oli hyvin tyytyväinen lopputulokseen ja synttärisankarikin näytti kipittelevän pihalla laukun kanssa meidän juhlista poistuessa, joten hyvä mieli myös toteuttajalla.

Huivilangasta vaahtokarkkihame

Olen pitkään huokaillen tuijottanut laatikossa lojuvia frilla-, röyhelö-, huivilankoja (rakkaalla lapsella on monta nimeä). Viime kesänä näistä tuli tehtyä huiveja yks jos toinenkin ja siitä löytyy asiaa täältä.

Huiveja oli jo niin monta ja uusia värejä lankoihin pisti silmään vähän, joten huivintarve kummasti hupeni ja langat ovat vain odottaneet... jotain. Tuli vain kyllästys.

Nyt oon innostunut testaileen, että mihin muuhun langat taittuisivat.

Ensimmäinen yritykseni on vielä vaiheessa keskeneräisten korissa, mutta kokeilu numero kaksi näki päivänvalon ja siitä tuli YLISÖPÖ. (EHKÄ tuo prototyyppikin tuolta joskus valmistuu.)

Kyseessä on siis kolmevuotiaalleni tehty vaahtokarkkihame.

Helmaan virkkasin bambulankaa ja huivilankaa yhteen sovittamalla hörselöpilven ja matkaa jatkoin pelkällä bambulangalla erilaisia kuvioita vaihdellen. Tämä on siis tehty alhaalta ylöspäin.

Ja kurkistus myös sisäpuolelle, josta näkee vähän ideaa tekotavasta.

Yläosaan taitoin nauhakujan ja ketjusilmukoin valkoisesta bambulangasta vielä kiristysnauhat.

Ja tässä onnellinen hameen uusi omistaja esittelemässä äidin tuotosta.

Tästä innostuneena huivilankakokeilut saavat varmaan jatkoa.