Tyttären toive, äidin toteutus...

Tuli tarve pienten tyttöjen laukulle tai itse asiassa kahdelle. Serkkuni lapsi täytti kaksi vuotta ja ajattelin hänelle tehdä itse laukun. Oma kolmevuotiaani tämän kuullessaan, alkoi esittää toiveita myös omasta uudesta laukusta ja sainkin pieniä ajatuksia minkälainen laukun pitäisi olla.

Toivelistassa oli mm. näitä :
- Pinkkiä
- Kolme ISOA taskua
- Pitkä hihna

Kankaan neiti sai käydä valitsemassa omaan ja pikkuserkkunsa laukkuun kangaskätköistäni. Myös napit ja langat jäivät täysin tyttäreni hoidettavaksi. Päätin hoitaa vain toteutuksen parhaani mukaan.

Ja tällaiset pikkuserkuslaukut näistä toiveista ja minun ompelutaidoilla saatiin aikaan. Hihnan tein tosiaan toiveen mukaan pitkäksi, mutta sen saa helposti kiepautettua lyhkäseksi taskujen väliin.

Ne kolme isoa taskua aarteita varten. 

Ainakin omani oli hyvin tyytyväinen lopputulokseen ja synttärisankarikin näytti kipittelevän pihalla laukun kanssa meidän juhlista poistuessa, joten hyvä mieli myös toteuttajalla.

Ei ole ompelukone minun kaveri

Mie taas yritin olla taitava äiti. Kaivoin kaapista ompelukoneen, parit Ikean kangaspalat ja innosta piukeana aloin vääntään juniorilleni pari kesämekkoa.

Eka mekko syntyi melko kivuttomasti. Mekon saaja antoi vain vähän kylmää kyytiä.

Toinen yritys meni ihan ketuilleen. Purkua, kavennusta, levennystä, sylttäämistä ja kiroamista. Lopuksi päätös, ettei ompelukonetta hetkeen kaiveta esille. Taitamaton ei vaan saisi alkaa tekemään mitään ilman kaavoja. Paha mieli siitä vain tulee ja aikaa kuluu luvattoman paljon.

Kaiken tämän kiroamisen jälkeen illan saldoksi muotoutui kaksi kesämekkoa, joista ensimmäinenkin muuttui saajankin mieleiseksi illan saatossa.

Huh huh!!! Muistan taas kirkkaasti, miksi tuo kone tulee kaivettua niin harvoin esiin. Noh ei muuta ku turvallisesti kohti lankalaatikkoa. Mars Mars!!!

Pyöreä tilkkutyyny

Viidentoista vuoden tauon jälkeen innostuin eilen tilkkutehtaileen. Ikkunaan laitetut kesäverhot tarvivat kaverikseen sopivan tyynyn ja koska sellaista ei kotoa valmiina löytynyt, oli se tehtävä. Kaivoin kaapista kaikkea sopivanväristä kangasjämistä käyttämättömiin tekstiiliservetteihin.

Sopiva malli oli jo mielessä ja sen kaavoitin nopeasti tekemällä sanomalehdelle ison ympyrän.

Taittelin ympyrästä 1/8 sektorin ja sitä käyttäen leikkelin palasia.

Molemmat puolet halusin tehdä palasista, joten osia tuli yhteensä 16.
Illalla leikkelin ja silittelin palat valmiiksi ja aamulla olin jo ennen kahdeksaa ompeluhommissa. Ai miten niin innokas???

Täytteet kaivoin vanhoista sisustyynyistä, joita löytyi varastosta yks jos toinenkin. 

Isoja nappeja en valitettavasti keskustaan löytänyt, mutta hätä keinot keksii ja virkkasin kalalangasta kaksi ympyrää nappien korvikkeiksi ja nehän toimi paremmin kuin hyvin.

Ja tässä lopputulos. Valmistui paljon näppärämmin kuin olin ajatellutkaan. 

Tyynystä tuli ihana ja nyt tuli kauhea hinku tehdä toinen isompi lattiatyynyksi.
Täytyisi vain keksiä, mistä siihen täytteet. Sellainen säkkituoleissa käytettävä muru ois varmaan paras. 

Hyvä vuosi takana ja täysin erilainen edessä

Hyvää Uutta Vuotta kaikille ihanille blogin seuraajille. Tämä on ollu ihanaa matkaa tähän asti. Pientä haastetta jatkoon aiheuttaa loppiaisen jälkeinen töihinpaluuni. Melkein viisi upeaa vuotta kotona lasten kanssa, mutta nyt olisi aika lähteä töihin lomalle vai mitenkä sitä yrittäis itteä tähän motivoida.

Blogi jatkaa toimintaa, mutta voi olla, että postausviivettä ainakin alkuun ilmenee. Arki tekee niin suuren muutoksen, että nyt vaan sormet ristissä toivotaan, että palaset loksahtais pian paikalleen ja saatais arki rullaamaan toivotulla tavalla.

Käsityöt toimivat edelleen terapeuttisena apuvälineenä, joten niitä nyt tulee jatkossakin tippumaan koukulta ja puikoilta, mutta se, et mitä ja milloin jää vielä nähtäväksi.
Instagram toimii tällä hetkellä varmasti aktiivisimpana, joten jos In The Houzen toiminta kiinnostaa ja Instatili löytyy, niin ehdottomasti seuraamaan käyttäjää MinSuHem.

Palataan kuitenkin hieman viime vuoden tuotoksiin. Olin ihan ymmälläni, kun tajusin kuinka paljon kaikkea sitä on tullut vuoden aikana tuotettua. Olen oppinut hirmuisesti kaikkea uutta ja innostus käsitöihin on ollut kyllä kovempaa kuin ikinä aikaisemmin. Kaikkia töitä en varmaan tähänkään saanut, koska kuvakansiot ovat "pikkasen" levinneet käsiin.

Mut näiden tuotosten voimin aletaan miettiin uusia kuvioita.

Päällepantavaa
Puolet ohjeesta, puolet soveltaen.
Kyllä toi improvisointi on vaan enemmän mun juttu. 

Lapastehtailua
Hello Kitty Lapasissa tein ekaa kertaa silmukoiden jäljentämistä.
Norsulapaset olivat ensimmäiset kunnon kirjoneulekokeilut. 

Jotain kaunistusta jalkoihin. Mikä on kamalampaa kuin palelevat varpaat?

Lepardisukat ovat ekat kärjestävarteen sukat.
Nyöritetyt sukat tein jouluna Lapin reissulla ja sille tielle jäivät.

Pipojapipojapipoja
Olen kyllä niin pipoihminen, et sehän kyl näkyy pipolaatikolla.
Heijastuslangat on kyllä ollu ihan huippuja muksujen pipoissa.

Lämmikettä kaulalle
Pientä kyllästymistä hörselöhuiveihin havaittavissa, mutta laatikossa ois vielä tuhottavia lankoja jäljellä. Ideoita niiden uusista käyttötarkoituksista otetaan mielellään vastaan.

Asusteita monessa muodossa. Ihania pieniä välitöitä.

Joka lähtöön löytyy jos jonkinlaista väskyä.

Kotiakin on alkanut kerääntyyn omatekoisia juttuja.
Virkattu SikSak verhokappa on kyllä yksi lemppareista. 

Kiitos seuraajat, kiitos satunnaiset kävijät, kiitos Suomen Lanka.
Huippu vuosi jäi taakse, mutta aina vain parempaan tähdätään.

Halauksin Minna (In The HouZe)

Väriä kotiin!

Karattiin viikoksi maasta, mut täällä ollaan taas. Reissupostaus tulee pian. Mahtavaa olla pois, mut kyllä kotiaki on kiva tulla. Ennen matkaa ripottelin aika paljon väriä kotiin ja eilen kun kotiin päästiin niin edelleen nostatti hymyn huulille.

Tästähän kaikki alko:

 Ja tähän se johti.

Ikeasta tarttu mukaan vähän tyynyliinoja.

Hemtexin tekstityynykin kaivettiin esille kaapista

Samaisen sisustusjätin tekstiilipuolelta aiemmin hankittu Sofia kangas surautettiin yksi ilta olohuoneen kapaksi.

Tartuin Kodin1:sen nettitarjoukseen Finlaysonin elefanttipussilakanasetistä. Arvatkaapa kuinka iloinen mieli tuli, kun sain viestiä, et nämä ois  noudettavissa.

Ja tän hetkisen käsityöpuurtamisen väriskaala löytyy tästä :

Kuten kuvista näkee, niin syksyinen musta-valko-hiekka on hetkellisesti pannassa ja koti kylpee sateenkaaren väreissä. ME LIKE!!! Kunnon väriterapiaa...

Äiti ja tyttö ompeluhommissa

Äiti oli käymässä ja ehdotinkin hänelle, et mitä jos yhteistuumin taiottaisiin kaapissa olevasta verhokankaansta keittiöön paneelit.

Toinen leikkas, 

toinen ompeli, 

toinen silitti... 

...ja 

toinen tempas ikkunaan.

Ei muuten kauaa nokka tuhissu, vaikka vanhempi yritti päteä ja nuorempi joutui välillä muistuttamaan, ettei ole enää seitsemänvuotias vaan ihan osaava melkein kolmikymppinen käsityöntekijä jo.

Tää oli kuitenkin erittäin kiva projekti. Tiä kuinka pitkään kangas ois kaapissa virunu ilman tätä touhukasta tiimityötä.

Lopputulos oli ihanan freesi ja väri näin keväällä on enemmän kuin tervetullutta. Kangasta jäi vielä metritolkulla, joten jonkinlaista kaitaliinaviritelmää ois vielä tuloillaan ja ehkäpä toiseenkin keittiön ikkunaan jotain.
Aikaisemmin postaamani virkattu liinakin pääsi vihdoin käyttöön.


Tänään äidin auto suuntas keulansa takas Pohjoseen. Tuli itku, tulee ikävä, mut ompa ihana katella mun uusia raitaverhoja ja miettiä äitiä, miettiä meitä.

Resorilla tuunausta

Meän esikoinen on sellainen rimpula, et välillä noiden vaatteiden hankinta on hälle vähän haastavaa. Jalan pituutti riittää jo isompaanki kokoon, mut vyötärö on niin kaponen, että kaikki housut puttoo.

Löysin viikonloppuna H&M:n aletangosta kivoja poikien sammareita ja vaikka ne kaposilta näytti ja niissä oli kiristysnauhakin, niin kotiapäästyäni totesin ne liian isoiksi.

Onni on kuitenkin kaapista löytyvä resorikangas, jota hurautin sit molempien ostamieni housujen vyötäröön ja johan ne saatiin käyttöön. Ja vältetäämpä samalla miehekkäät "työmiehen hymyt" kyykkyleikeissä, kun vyötärökin nousi vähän korkeammaksi.

Bodien uusi elämä

Meän pimulla oli pari bodia kokoa 86cm ja enhän niin isolla enää osaa bodeja käyttää, joten käväsinkin kipasemassa Eurokankaasta väreihin sopivaa resoria ja hurautin hihansuihin ja helmaan suikaleet ja tsädäm paidat saadaan jälleen käyttöön.

Ei se tietty ihan niin nopeasti käynyt vaan kaapin perällähän ne tovin odottelivat operaatiota ja tänään sadepäivän kunniaks sain vihdoinkin aikaseks kaivaa ompelukoneen esille. Parin kirosanan säestämänä paidat saivat kuin saivatkin uuden elämän. En ole koskaan ollut mikään himo-ompelija ja oma koneenikin on aika rakkine, mutta pääasia, et jotain välillä saa ommellenkin tehtyä.

Loppuresorista vääntäsin vielä supernopeat pannat pitämään kiehkurat pois silmiltä. 

Kirppislöydöstä kappa leikkihuoneeseen

Tänään pitkästä aikaan kaivoin ompelukoneen kaappien kätköistä ja surrautin lastenhuoneeseen verhot. Muutama viikko sitten tein kirpparilta kangaslöydön jota ei tarttenu arpoa. Ikean kangas huusi mulle kirppispöydältä ja hintaa arviolta kolmen metrin kankaalla oli kolme ja puoli euroa, joten olihan se pakko napata mukaan. Ja koska suunnitelmissa oli uudet verhot leikkihuoneeseen, tänään siitä sitten hurautettiin kappa ja loppupätkästä vois vielä ommella pari tyynyä leikkihuoneessa olevalle vierassohvalle.
Mun mielestä leikkihuoneessa ei voi olla liikaa värejä ja iloa, joten tää kangas oli sinne oikein soppeli.

Lasten nukkumahuoneeseen puolestaan olisi haaveissa jotkut rauhoittavat verhot. Hobbyhallista löysin jo aika kivan vaihtoehdon, mutta katotaan josko tää ompeluharrastus taas sais uutta tuulta purjeisiin ja tekasisin sinne kans verhot ite.

Ennen ompelin kovastikin, mutta lasten syntymän jälkeen olen pitänyt sitä niin vaivalloisena, koska ei ole erillistä tilaa, johon työt voisi välillä jättää kesken. Virkkaamiset ja neulomiset ovat niin eri asia, koska työn voi pukata lipaston uumeniin kun pikku temmeltäjät tarttevat äitiä. Mutta ihanaa, että välillä tätäkin lajia saa vielä testailla ja huomata, ettei taidot ihan ruosteessa ole. Vaikka eipä tollasen kapan ompelussa tartte suoraa kummempaa tehdä, mutta pääasia, et lopputulos miellyttää ja onnistumisen tunne taas ilahduttaa.  

Ihanaista sunnuntaita kaikille. Mulla on ollut jotenki niin huikea viikkoa, että oon yhtä hymyä koko ajan. Toivottavasti tää fiilis vaan jatkuis.
Happiness is not a destination. It is a way of life. Että näin...