Lapasia pienille synttärisankareille

Ollessani hoitovapaalla tutustuin perhekerhoissa ihaniin äiteihin ja heidän lapsiinsa.  Osa heistä tuli jäädäkseen ja onnellinen siitä, että nämä upeat ihmiset perheineen ovat tulleet koko ajan enenemissä määrin tutuiksi. Voi puhua jo ystävyydestä.

Töihinpaluun jälkeen heitä on tullut nähtyä valitettavan vähän, mutta onneksi välillä on saatu ajat yhteen ja ollaan päästy rupatteleen kahvikupposten ääreen. Lasten synttärit ovat nyt olleet ajankohtaisia ja olenkin päässyt neulomaan pieniä lapasia. 

Nämä menivät 5-vuotiaalle prinsessalle. 

Laitoin viestiä kaverilleni kysellen hänen tyttärensä lempivärejä ja kun sain vastauksen LILA ja PINKKI, tipahti puikoilta tällaiset.

Nämä puolestaan paketoitiin meidän paikalliselle 4-vuotiaalle BATMANille. Näiden lapasten aihetta ei paljon tarvinnut miettiä. Pääsin taas harjoittelemaan silmukoiden jäljentämistä. Edellinen kokeilu löytyy täältä. Ei se edelleenkään ihan täydellisesti suju, mutta kyllähän siitä jonkinlainen lepakkomies erottuu. 

Lahjansaajat tai ainakin heidän äitinsä tuntuivat tykkäävään lapasista kovasti, joten ehkä nämä käyttöön menevät.

Hyvä vuosi takana ja täysin erilainen edessä

Hyvää Uutta Vuotta kaikille ihanille blogin seuraajille. Tämä on ollu ihanaa matkaa tähän asti. Pientä haastetta jatkoon aiheuttaa loppiaisen jälkeinen töihinpaluuni. Melkein viisi upeaa vuotta kotona lasten kanssa, mutta nyt olisi aika lähteä töihin lomalle vai mitenkä sitä yrittäis itteä tähän motivoida.

Blogi jatkaa toimintaa, mutta voi olla, että postausviivettä ainakin alkuun ilmenee. Arki tekee niin suuren muutoksen, että nyt vaan sormet ristissä toivotaan, että palaset loksahtais pian paikalleen ja saatais arki rullaamaan toivotulla tavalla.

Käsityöt toimivat edelleen terapeuttisena apuvälineenä, joten niitä nyt tulee jatkossakin tippumaan koukulta ja puikoilta, mutta se, et mitä ja milloin jää vielä nähtäväksi.
Instagram toimii tällä hetkellä varmasti aktiivisimpana, joten jos In The Houzen toiminta kiinnostaa ja Instatili löytyy, niin ehdottomasti seuraamaan käyttäjää MinSuHem.

Palataan kuitenkin hieman viime vuoden tuotoksiin. Olin ihan ymmälläni, kun tajusin kuinka paljon kaikkea sitä on tullut vuoden aikana tuotettua. Olen oppinut hirmuisesti kaikkea uutta ja innostus käsitöihin on ollut kyllä kovempaa kuin ikinä aikaisemmin. Kaikkia töitä en varmaan tähänkään saanut, koska kuvakansiot ovat "pikkasen" levinneet käsiin.

Mut näiden tuotosten voimin aletaan miettiin uusia kuvioita.

Päällepantavaa
Puolet ohjeesta, puolet soveltaen.
Kyllä toi improvisointi on vaan enemmän mun juttu. 

Lapastehtailua
Hello Kitty Lapasissa tein ekaa kertaa silmukoiden jäljentämistä.
Norsulapaset olivat ensimmäiset kunnon kirjoneulekokeilut. 

Jotain kaunistusta jalkoihin. Mikä on kamalampaa kuin palelevat varpaat?

Lepardisukat ovat ekat kärjestävarteen sukat.
Nyöritetyt sukat tein jouluna Lapin reissulla ja sille tielle jäivät.

Pipojapipojapipoja
Olen kyllä niin pipoihminen, et sehän kyl näkyy pipolaatikolla.
Heijastuslangat on kyllä ollu ihan huippuja muksujen pipoissa.

Lämmikettä kaulalle
Pientä kyllästymistä hörselöhuiveihin havaittavissa, mutta laatikossa ois vielä tuhottavia lankoja jäljellä. Ideoita niiden uusista käyttötarkoituksista otetaan mielellään vastaan.

Asusteita monessa muodossa. Ihania pieniä välitöitä.

Joka lähtöön löytyy jos jonkinlaista väskyä.

Kotiakin on alkanut kerääntyyn omatekoisia juttuja.
Virkattu SikSak verhokappa on kyllä yksi lemppareista. 

Kiitos seuraajat, kiitos satunnaiset kävijät, kiitos Suomen Lanka.
Huippu vuosi jäi taakse, mutta aina vain parempaan tähdätään.

Halauksin Minna (In The HouZe)

Unohdetut sukat

Ai miten niin sanonta "suutarin lapsille ei ole kenkiä" potkas päähän hakiessani poikaani kerhosta? Tädit siellä ihmettelivät kenen pienet siniset villasukat mahtaa löytyä hyllyn päältä. No meidänhän ne olivat. He olivat varmoja, ettei ne meille kuulu, koska olivat niin pienet. Käsitöiden himotekijä, jonka lapsella ei ole oikeankokoisia villasukkia. Kyllä vähän nolotti!!!

Nämä sukat neulottiin siis kiireellisenä tarpeena pojalleni.

Komensin poikani villalankalaatikolle valikoimaan sopivanväriset langat ja äkkiä toimeen. Yllätyksekseni sieltä tulikin ihana kombo limeä ja mustaa seiskaveikkaa ja niistä neulottiinkin pojalleni OIKEAN kokoiset villasukat.

Ja ne olivatkin niin mieluiset, että kuvaaminen on täysin unohtunut, koska ne saatiin heti käyttöön. Onneksi muisti palaa pätkittäin.

Perinteistä sukkaa pukkas pienillä twisteillä maustettuna.
Varteen tehtiin vähän kuplaa. Se vain on niin kiva malli ja toimii monessa.

Kantapään tein ristiinvahvistettuna, jonka olen tehnyt kerran aiemmin, mut sen kerran jälkeen tästä pamahti kerralla mun lemppari. Helppo, nätti, kestävä... mitä muuta sitä kantapäältä tarvitaan. 

Kärkeenkin laitoin hieman limeä ja poika totesikin, et nyt ne näyttää jalkapallosukilta. 

Kuviin oli pakko saada auto. Malli oli aika vaativalla tuulella. 

Nyt ei enää nolota!!!

KKKKKK = Keväiset kuplakämmekkäät kuppikakkukärjillä

Edellisessä postauksessa leikittelin ajatuksella Cupcake-kärjillä varustetuista pilkkikämmeikkäistä. Pitihän se sitten aloittaa kokeilut heti.
Kevättä kohden mennään, joten värejävärejävärejä oli saatava ja tässä tapauksessa homma meinas lähteä vähän lapasesta.

Aloitin jo tutuiksi tulleilla kuplakämmekkäillä, mutta normaalista poiketen teinkin ne kolmisävyisenä niin, että myös pohjaväri vaihtui säännöllisesti.

Tämän jälkeen tein pari kuppikakkua. Novitan ohjeesta poiketen tein kuplat neuloen enkä virkaten niin kuin aiemmissa lapasissani. Oli muuten paljon nopeampi näin ja mielestäni lopputulos oli kiva. Kuplat ei ole niin selkeät, mutta riittävät kuitenkin tuomaan muotoa.
Oli aivan liian vaikeaa valita keltaisen (sitruuna) ja oranssin (appelsiini) kuppikakun välillä, joten tein molemmat. Kiinnitin kuppikakut neulaten kämmekäiden kämmenselkiin.
Toki oli saatava punaiset kirsikat kakkujen huipuiksi.

Viimeiseksi tein ranteisiin ketjusilmukoin virkatut lenkit joihin saa helposti ujutettua kirsikat ja näin kärkiosa pysyy hyvin aisoissa, kun on tarvetta käyttää vain kämmeikkäitä.

 Ja toimiihan nämä samalla myös ripustuskoukkuinakin.

Prototyypiksi ihan veikeä pari vai mitä???

Poks ja taas kuplii

Mun täti täytti vasta vuosia ja päätinkin häntä muistaa vähän poikkeavalla tavalla. Vein hänet minun lankalaatikolleni ja käskin sieltä valita kaksi väriä, jotka hän tahtoisi omiin uusiin kuplakämmekkäisiin.

Tämä tulikin lukijoilleni varmaan aikamoisena yllärinä. En vaan voi sille mitään, et niiden tekeminen on vain niin lystiä, nopsaa ja tykkään vaan siitä lopputuloksesta niin paljon, et niitä varmaan tulee jatkossakin. Uudet on jo puikoilla...

Tällaset namuset sieltä nyt kuitenkin syntyi :