Unohdetut sukat

Ai miten niin sanonta "suutarin lapsille ei ole kenkiä" potkas päähän hakiessani poikaani kerhosta? Tädit siellä ihmettelivät kenen pienet siniset villasukat mahtaa löytyä hyllyn päältä. No meidänhän ne olivat. He olivat varmoja, ettei ne meille kuulu, koska olivat niin pienet. Käsitöiden himotekijä, jonka lapsella ei ole oikeankokoisia villasukkia. Kyllä vähän nolotti!!!

Nämä sukat neulottiin siis kiireellisenä tarpeena pojalleni.

Komensin poikani villalankalaatikolle valikoimaan sopivanväriset langat ja äkkiä toimeen. Yllätyksekseni sieltä tulikin ihana kombo limeä ja mustaa seiskaveikkaa ja niistä neulottiinkin pojalleni OIKEAN kokoiset villasukat.

Ja ne olivatkin niin mieluiset, että kuvaaminen on täysin unohtunut, koska ne saatiin heti käyttöön. Onneksi muisti palaa pätkittäin.

Perinteistä sukkaa pukkas pienillä twisteillä maustettuna.
Varteen tehtiin vähän kuplaa. Se vain on niin kiva malli ja toimii monessa.

Kantapään tein ristiinvahvistettuna, jonka olen tehnyt kerran aiemmin, mut sen kerran jälkeen tästä pamahti kerralla mun lemppari. Helppo, nätti, kestävä... mitä muuta sitä kantapäältä tarvitaan. 

Kärkeenkin laitoin hieman limeä ja poika totesikin, et nyt ne näyttää jalkapallosukilta. 

Kuviin oli pakko saada auto. Malli oli aika vaativalla tuulella. 

Nyt ei enää nolota!!!

Pieni tossutuunaus

Oltiin yötä hotelli Kämpissä pari viikkoa sitten ja tossuthan sieltä hotellihuoneesta tarttu mukaan. Yllätyksekseni huomasin kotona, et nämä eksy koko ajan oikeasti käyttöön.

Eihän ne nyt kauniit olleet, mutta niin kauhean mukavat ja helpot.

Ajatus pienestä tuunauksesta muhi päässä. Eilen sit ajankulukseni virkkailin 18-säikeisestä Molla-langasta eri kokoisia ja värisiä rinkuloita ja yhtäkkiä nämä kaksi asiaa kohtasivat ja tässä tulos. 

Pienellä vaivannäöllä tossujen ilme muuttui täysin ja nythän nää ilolla potkasee jalkaa kotona hääräillessä. 

Lepardisukat kärjestä varteen

Laatikossa on pitkään jo odotellut kaksi kerää Hjertegarnin Safarilankaa työstämistä sukiksi. Näiden kohdalle olin ajatellut tekeväni ensimmäistä kertaa sukan kärjestä varteen, jotta saisin käytettyä helpoiten koko lankamäärän ja sukista niin pitkävartiset, kun lanka antaa myösten. Kerä per sukka mentaliteetilla hommaa siis lähdettiin työstämään.

Kaivelin netistä ohjetta tähän varpaastavarteen-menetelmään ja Ullaneuleesta löysinkin ohjeen, jota lähdin treenaan. Oma lanka oli  ohjetta ohuempaa, joten silmukkamääriä soveltelin sopiviksi.

Olin yllättynyt, kuinka helppoa sukanteko oli näinkin. Yleensä teen kantapään vahvistettuna, mutta nyt päätin kerrankin tehdä ohjeen mukaan ja tässä tapauksessa kantapää tehtiin aivan sileällä neuloksella. Saa nähdä, kuinka tää tulee mun käyttöä kestämään. Seuraaviin sukkiin uskallan jo lähteä soveltamaan vahvistetun kantapään. Ei siis jääny vikaks kerraks sukan neulonta näin päin.

Varteen tein sileän neuloksen ja resori (1oikein1nurin) - neuloksen vuorottelua. Josko ne tulis pysymään näin hyvin jalassa.

Nyt mun täytyy hehkuttaa OHUTTA villalankaa. Onhan se joo vähän hitaampaa työstää, mut onhan toi lopputulos kyllä jokaisen ekstratyötunnin väärtti. Nämä olivat ensimmäiset sukat, joita lähdin työstämään 2,5mm puikoilla, mutta eivät missään tapauksessa viimeiset.

Onhan ne nyt vaan niin kivat vai mitä sanotte?

Lanka : Hjertegarn Safari.

Menekki : vähän vajaa 2 kerää, n.90g

Puikot : 2,5mm

Ohje : oma (ruutupaperille rustattu matkan varrella)

Fiilis : INNOSTUNUT

Päivitetty rusettipipo

Tein itelle aiemmin rusetin, jolla somistin pipon. Postaus aiheesta löytyy täältä. Olin onnellinen ehkä päivän. Sit se iski. En tykkää tästä, koska pipo ei ole omatekele. Yritin käyttää. En viihtynyt. Rusetti irti ja peruspipo miehelleni.

Lankalaatikolle mars ja sieltähän löytyi arkistojen aarteiden joukosta TeeTee alpakkaa mustana. Ohutta lankaa, mut testattavahan se oli.

150 silmukkaa puikoille ja menoksi. Ja ne kierrokset kesti ja kesti ja koska piposta oli tarkoitus tehdä myssymäinen niin kierroksiakin riitti. Alun resorista (1o1n) selvittyäni alkoi vauhti kuitenkin kiihtymään.

Ja Tadaa!!!

Huippuun tein sädekavennukset. Silmukoita oli 150 ja päätinki jakaa sen nopealla matikalla 15 kavennukseksi, jotka tein joka toinen kierros. 

Ja kyllähän mie matkanvarrella jo huomasin, et piposta tulee valtava. En sitä ääneen myöntänyt vaan jatkoin matkaa. Päätin ratkaista asian, kun on sen aika.
Ja lopulta päädyinkin virkkaamaan niskaan resorin reunaan kiinteitä silmukoita, jotta resori ei jousta niiltä osin. Ja oikeasti tää ratkaisu toimi ja teki piposta vielä enemmän myssymäisemmän. Ja kukaan ei tätä ei edes huomaisi, jos en sitä ääneen sanoisi.

Tää pipopäivitys kannatti. Nyt tää onni tulee kestämään. Oon lopputuloksesta enemmän kuin tyytyväinen ja käyttöönhän pipo on jo mennyt.

Joskus on hyvä olla tällainen oman elämänsä kriitikko. Joskus piiskaan itseäni vähän turhankin paljon, mut taas sai nähdä, et kyllä se vain kannatti.

Ja tää prokkis kyllä nyt innostutti mut noista ohkasista neulelangoista. Lopputulos on kyllä ihan eri luokkaa, kun paksujen lankojen jälkeen.

Lanka : TeeTee alpakka
Puikko : 2,5mm
Menekki : Noin 1 ja 1/2 kerää (75g)

Hairahduin halpaan kopioon

Toukokuun Portugalin reissulla ihastuin lentokoneen esitteessä Haus of Dietrichin Charlottenburg Silk kaulakoruun tai koko korusarjaan.

Kuva lainattu Haus of Dietrich sivustolta

Ostokset jäi kuitenkin tekemättä ja siitä asti se on mieltäni kummitellut.

Päätin siis kokeilla itse samaa, mutta omalla Marttamaisella twistillä.
Virkkasin metritolkulla ketjusilmikoita 6-säikeisestä kalalangasta ja kieputin sitä samaan tyyliin.

En tähän hätään löytäny mitään kivaa korulukkoa, mut virkkasin niskaan pienen pätkän kiintein silmukoin, jotta saan pujotettua korun suoraan kaulaan.

Eihän tää nyt alkuperäistä silkkistä versiota voita, mutta täyttää minun ajatuksistani sen kolon, joka on ihanaisen reissumme jälkeen mielessäni ammottanut. Onhan tää nyt aika rumaa kopioimista, mutta olihan mun vaan kokeiltava.

Lankana käytin Suomen langan 6-säikeistä liina kalalankaa ja koukku oli 1,5mm.