keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Unohdetut sukat

Ai miten niin sanonta "suutarin lapsille ei ole kenkiä" potkas päähän hakiessani poikaani kerhosta? Tädit siellä ihmettelivät kenen pienet siniset villasukat mahtaa löytyä hyllyn päältä. No meidänhän ne olivat. He olivat varmoja, ettei ne meille kuulu, koska olivat niin pienet. Käsitöiden himotekijä, jonka lapsella ei ole oikeankokoisia villasukkia. Kyllä vähän nolotti!!!

Nämä sukat neulottiin siis kiireellisenä tarpeena pojalleni.

Komensin poikani villalankalaatikolle valikoimaan sopivanväriset langat ja äkkiä toimeen. Yllätyksekseni sieltä tulikin ihana kombo limeä ja mustaa seiskaveikkaa ja niistä neulottiinkin pojalleni OIKEAN kokoiset villasukat.

Ja ne olivatkin niin mieluiset, että kuvaaminen on täysin unohtunut, koska ne saatiin heti käyttöön. Onneksi muisti palaa pätkittäin.

Perinteistä sukkaa pukkas pienillä twisteillä maustettuna.
Varteen tehtiin vähän kuplaa. Se vain on niin kiva malli ja toimii monessa.


Kantapään tein ristiinvahvistettuna, jonka olen tehnyt kerran aiemmin, mut sen kerran jälkeen tästä pamahti kerralla mun lemppari. Helppo, nätti, kestävä... mitä muuta sitä kantapäältä tarvitaan. 


Kärkeenkin laitoin hieman limeä ja poika totesikin, et nyt ne näyttää jalkapallosukilta. 

Kuviin oli pakko saada auto. Malli oli aika vaativalla tuulella. 

Nyt ei enää nolota!!!



6 kommenttia:

  1. Näitä sattuu. Arvaappa kuka unohti lähettää hyväntekeväisyyteen asunnottomien yöhön tekemänsä sukat? No minä tietty. Ne sukat löytyi viime viikolla lankakaapin takaosasta -kyllä puna lehahti kasvoille! Löysin sukille onneksi uuden ottajan, vien ne hesy:n kirpputorille joulumyyntiin eläinten hyväksi, kun sinne sukkia myyntiin toivottiin. :) Kivat suka tuli näistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää nyt oli tällaset perussukat, mutta poika oli niistä ihan mielissään, joten se nyt pelasti kaiken. Onneks unohduksia sattuu muillekin. En tarkoita, et sun epäonni on mun onni vaan kiva tietää, et samassa veneessä ollaan. :)

      Poista
  2. Sori, että kirjoitan tänne väärään kohtaan, mutta kun löysin kuvan ihanasta torkkupeitostasi http://inthehouze.blogspot.fi/2013/08/valkoinen-virkattu-torkkuviltti.html
    niin tiedustelisin, että paljon sinulla meni tuota 7-veljestä kerinä tai grammoina :) , että tietäisi varautu. Sillä kyseessä on varmaankin aika pitkääää projekti, jota tehdään vähitellen... ja paras varata lanerä samantien sillä samaa erää ei enää 5 vuoden kuluttua löydy... :)
    Kivat sukat muuten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punnasin peiton äsken ja karkeasti paino oli 1400g.Se peitto onkin mun suurin aarre ja suosittelen projektin starttaamista, vaikka se aikaa ottaako.

      Poista
    2. ...Ottaakin. ja jos varaat sen 1500g niin riittää varmuudella. Oma jälki toki vaikuttaa vähän menekkiin, joten aina kantsii varata 1-2kerää ekstraa.

      Poista
    3. Kiitos paljon tiedosta. Varaan tuon 1500g, niin sitten ei tarvitse kärvistellä. Luulen, että ensin alan tekemään aivan hirveällä vimmalla ja innostuksella... ja sitten kun tulee muita kiireitä se jää. Kunnes taas sitten on aikaa ja uutta innostusta... Mutta vanhoista projekteista oppineena tiedän, että siinä voi vierähtää joskus muutama vuosikin ennen kuin tulee loppuspurtti ja saan jonkun tee-se-itse -projektin valmiiksi. Mutta kun nyt aloittaa, niin se on sitten joskus valmis :)
      Peittosi on kyllä niin kaunis, että on vaan pakko yrittää tehdä itselle samanlainen.

      Poista

Ilahdutat minua jättämällä merkin käynnistäsi.