Hamahuumassa

Muutaman päivän tauko lankalaatikolta ja tungin vuorostani käteni hamahelmilaatikkoon. Kolme päivää olen pyöritellyt keltaisia, mustia ja valkoisia helmiä kourissani.

Ensimmäisenä päivänä keräilin näitä kolmea väriä isosta sekavärilaatikosta ja se jos mikä oli lannistavaa hommaa. Into meinas loppua jo siihen. Jatkossa ostan vain yksiväripusseja ja pidän ne visusti erossa muista väreistä.

Lajittelun jälkeen olikin taas hetki kivaa. Pari alustaa päivässä sain väsättyä ja kivaahan helmiä on naputella paikoilleen ja improvisoida kuviota siinä matkan varrella. Hauskuus loppui kuitenkin taas silitysvaiheessa. Se ei vain ole mun juttu yhtään. EN OSAA! Aina kun luulin, että nyt on kaikki helmet kiinnittyneet ja pyöräytin työn irti alustasta niin eiköhän osa helmistä levahtanu pitkin silitysalustaa. Jotenkin kuitenkin onnistuin tekemään pari kivaa onnistunuttakin tuotosta.

Tästä se ajatus sitten lähti

Näistä kahdesta innostuneena seuraavana iltana ilmaantui jälleen kaksi uutta. Silitys toki hoidettiin taas kiroten ja manaten, etten enää ikinä tee yhen ainuttakaan hamatyötä.

Aika kultaa muistot ja eilen illalla ilmaantu vielä kaksi. Tähän jää oikeasti koukkuun. Onneksi helmipurkin pohja jo paistaa ja pääsen vieroitukseen.

Ja mitä näillä sitten tehdään? En ole vielä ihan varma, mutta onhan ne niin nättejä, et kai niitä vois ripustaa seinälle tai käyttää kattauksessa. Aika näyttää.

Käyttöideoitakin otetaan mielellään vastaan. Kokoa yhdellä alustalla on noin 12senttiä kanttiinsa.

Lapasia pienille synttärisankareille

Ollessani hoitovapaalla tutustuin perhekerhoissa ihaniin äiteihin ja heidän lapsiinsa.  Osa heistä tuli jäädäkseen ja onnellinen siitä, että nämä upeat ihmiset perheineen ovat tulleet koko ajan enenemissä määrin tutuiksi. Voi puhua jo ystävyydestä.

Töihinpaluun jälkeen heitä on tullut nähtyä valitettavan vähän, mutta onneksi välillä on saatu ajat yhteen ja ollaan päästy rupatteleen kahvikupposten ääreen. Lasten synttärit ovat nyt olleet ajankohtaisia ja olenkin päässyt neulomaan pieniä lapasia. 

Nämä menivät 5-vuotiaalle prinsessalle. 

Laitoin viestiä kaverilleni kysellen hänen tyttärensä lempivärejä ja kun sain vastauksen LILA ja PINKKI, tipahti puikoilta tällaiset.

Nämä puolestaan paketoitiin meidän paikalliselle 4-vuotiaalle BATMANille. Näiden lapasten aihetta ei paljon tarvinnut miettiä. Pääsin taas harjoittelemaan silmukoiden jäljentämistä. Edellinen kokeilu löytyy täältä. Ei se edelleenkään ihan täydellisesti suju, mutta kyllähän siitä jonkinlainen lepakkomies erottuu. 

Lahjansaajat tai ainakin heidän äitinsä tuntuivat tykkäävään lapasista kovasti, joten ehkä nämä käyttöön menevät.

Mustavalkoinenkeltainen = elämäni värikombo

Kirjoneuleiden teko houkuttaa, mutta se on vain tähän asti tuntunut itselleni jotenkin kauhean vaikealta. Päätin kuitenkin vielä yrittää ja aloitinkin neulomaan itselleni säärystimet.

Tai siis säärystimet niistä piti tulla, mutta matkan varrella mallasin putkiloa käteeni ja sainkin idean hihattimesta/bolerosta. Jotenkin kiinnostusta oli jatkaa treeniä ja lyhyiden langanjuoksutusten kanssa sainkin pidettyä ilon työskentelyssä. 

Neuloin molemmat hihat ranteesta kainaloon asti, mutta en päätellyt silmukoita vaan jatkoin toisesta hihasta tasoneuleena selkäosan pitäen silmukkamäärän samana. Kun tämä osio oli riittävän leveä yhdistin kappaleet yhteen neuloen silmukoimalla. Tämä tekniikka oli itselleni uusi, mutta selkeästi tykkäsin siitä enemmän kuin neulan kanssa silmukoimalla. Ajatuksen tähän tekniikkaan sain Toisia Ajatuksia - blogista ja Youtubesta löytyikin sopivia videoita opetteluun (hakusana knit kitcheners stitch).

Saumaa ei kyllä silmämääräisesti nyt huomaa ja turhan paksut saumat ovat nyt historiaa. 

Lopuksi keräilin reunalta vielä silmukat puikolle ja neuloin resoria muutaman sentin. Tämä toi kyllä ryhtiä kokonaisuuteen. Ja tässähän tämä nyt olis.

Lopputuloksesta tykkään kovasti ja hihat toimivatkin kivasti näin keväällä toppaliivin kanssa. Keltaisen, mustan ja valkoisen yhdistelmä on mielestäni vain niin ihana kombo.

Hihojen kaveriksi neuloin vielä MyBoshista pannan, johon virkkasin ISON keltaisen rusetin Molla-langasta, joka on tällaiseen ihan parasta lankaa, koska pysyy hyvin ryhdissään pienellä koukulla työstettäessä. 

Nyt täällä ollaan niin valmiita kevätkeleillä. Takatalvi ei siis ole kauhean toivottua. Aurinkoa ja ulkoilua KIITOS!

Rakkautta ja romantiikkaa 1.0

Nyt kyllä oli niin mieluinen välityö tässä kaiken isomman rinnalla, et ihan into piukeana täällä kirjottelen.

Jostain Facebookin virkkausryhmästä silmiini iski kaaviokuva kauniista kaulakorusta, jota lähdinkin kokeilemaan. Valitettavasti en tarkempia taustoja osaa kertoa. 

Enemmän ja vähemmän seurailin ohjetta ja sovittelin sitä 6-säikeiselle Liina kalalangalle sopivaksi. Lanka oli juuri sopivan ohut, että kuviot tulevat kivasti esiin, mutta kuitenkin sen verran kova, että se pysyy hyvin muodossaan ilman tärkkäystä.

Koru alkoi kivasti hahmottumaan ja sainkin ajatuksen, että kokeilen kiinnittää tämän komeuden vielä aikaisemmin Sinellistä hankkimaani lukolliseen koruvaijeriin. 

Yllätyksekseni tästä tuli kertaheitolla täydellinen. Jotenkin tämä vain iski niin lujaa ja rakastuin samantien.

Valkoinen romanttinen koru vain toi hyvän mielen tekijälle ja kokonaisuus oli vain sellainen puuttuva palanen, joka omista koruvarastoista selkeästi uupui.

Tämä laitetaan niin tuotekehitykseen. Ajatuksia versiosta 1.1 on jo useammanlainen...

Lanka : 6-säikeinen Liina kalalanka , valkaistu valkoinen

Koukku : 1,5mm

Lankojenhävitysliivi

Oon pitkään tuijotellu lankalaatikkoni keinokuitulankoja, joita joskus tuli ostettua kerä jos toinenkin. Nykyään lankahankinnat ovat täysin muuttuneet ja nämä langat ovat vain jääneet laatikon perälle kummittelemaan. Roskiinhan minä en mitään heitä, joten kaivoinkin kaikki langat esiin laatikosta ja virkkailin niistä fiilispohjalta tyttärelleni ympyräliivin. Lankojen merkeistä ei ole mitään hajua, koska joka ikisen langan vyötteet oli revitty irti, mutta kodin1sen tarjouslaarista niitä keräilin.

Se miten tää kestää käyttöä ja pesua on vielä kysymysmerkki, mut tulihan siitä ihana. Tyttö hyppi tasajalkaa tämän nähdessään, joten se on mulle enemmän kuin sata jänistä. Kerrankin osu ja uppos. Kestää mitä kestää ja käytetään niin paljon ku ehitään.

Rakkaudella äidiltä!