ARVONTA

10 000 kävijän raja rikkoutuu ihan näillä näppäimillä...
Tää on ihan hurjaa, kuinka paljon teitä kävijöitä on ollut täällä mun blogissa ja lukijaraatikin on kasvanut koko ajan. Kommenttikentät ovat myös lähteneet elämään ja siitä tykkään ihan hirmusesti. Tää on se, mitä toivoin kun aloin blogiani kirjoittamaan. Mukavaa tehdä uusia töitä ja sisustusjuttuja, kun tuntee, et saa jaettua inspistä myös muille.

Nyt ajattelinkin, että voisin järjestää jonkun pienen arvonnan teille lukijoille.

Yhden arvan saat kommentoimalla alle. Kaksi arpaa saat jättämällä kommentin ja liittymällä lukijaraatiin. Vanhat raatilaiset saavat automaattisesti ekstra-arvan.

Palkintona olisi kaksi kappaletta tekemiäni bambuisia keittiöluutuja.

OHJEET: Jätä kommenttikenttään nimesi/nimimerkkisi, sähköpostiosoitteesi ja arpojesi määrä (1-2),sekä minkä väriset luutut toivoisit. Väripaletti löytyy kuvasta.  Arvonta suoritetaan sunnuntaina 22.9. 

Virkattu pääkallohuivi

Enpä olisi uskonut että vielä kolmeakymppiä lähestyessä höyrähdän pääkalloista. Tällä kertaa kuitenkin tällasella mummotwistillä varustettuna nimittäin virkatuista pääkalloista. Näin netistä kuvan virkatusta pääkallohuivista ja pitihän sitä ohjetta alkaa metsästämään. Se olikin aika helppoa ja erilaisia variaatioita hyvin ohjekuvin löytyi useampikin. Minä tietty tahdoin sen, jossa pääteltäviä langanpäitä jäisi mahdollisimman vähän. Käyttämäni ohje löytyikin Silmukoita blogista.

Lankana käytin aikaisemmin hankkimiani HjerteGarnin BlendBamboo lankoja ja niistä tehty huivi onkin ihan super pehmonen, laskeutuu kivasti ja konepestävyys etenkin valkoisen huivin kohdalla on äärimmäisen tärkeää. Aikaisemmin olen tehnyt huiveja vain virkkauslangoista, mutta bambulanka oli kyllä kivempaa työstää ja toki paksummalla langalla työ eteni kivaa vauhtia.

Ensimmäisten pääkallojen kohdalla meinas hermot mennä, koska kuvio oli uusi ja ohjeeseen joutui turvautumaan jatkuvasti, mutta kun se iskostui omaan kalloon niin johan niitä alkoi ilmestymään komeiksi riveiksi.  

Tähän huiviin sain lankaa kulumaan reilu neljä kerää ja kokoakin sille tuli aika kivasti, korkeutta keskeltä 70cm ja leveyttä maksimissaan noin 190cm . Tykkään aina, et huivit ovat reiluja, että ne saa hyvin pyöräytettyä kaulan ympärille tai juhlavammassa tilanteessa heitettyä harteille. Jonkun mekon kanssa tällanen pääkallohuivi vois olla ihan mukava piriste perinteisiin kekkereihin.

Tässä vielä on vähän pohdinnassa, et käyttäsinkö loppulangan tekemällä huiviin vielä hapsut, mutta ainakaan koon puolesta se ei niitä kaipailis.

Onni on uusi imuri

Olen täälläkin tainnut joskus kertoa, että en ole mikään kauhea siivousintoilija, mutta koska kaunis koti on minulle tärkeää, niin toki se puhtaus kulkee siinä rinnalla. Olen pitkään kironnut meidän imurin tehottomuutta ja kun Kirbyn imurikauppias kävi meillä pyörähtämässä, aloin miettimään, kuinka turhaa oma siivoaminen on, kun pöly vain leviää pitkin kämppää imuroidessa. Kirbyyn en kuitenkaan höyrähtänyt, vaan aloin miettimään tällaisen tavallisen tallaajan kukkarolle sopivampia vaihtoehtoja.

Ennen piti olla markkinoiden hiljaisin, nyt puolestaan tehoja tarvittiin. Pölypussin täyttyessä imurin tehot monesti laskee, joten pölypussiton versio oli nyt hakusessa. Dysonin valikoimaa tutkailtiin tovi, mutta sitten suositusten kautta päädyttiin Electroluxin UltraCaptic imuriin.

Cittarista se tänään kärryyn nostettiin, vaikkei virallisesti edes imuriostoksilla oltukaan. Ehdotin miehelleni, et käydään kurkkaan imurihylly, kun kerran marketissa jo oltiin, ja siellähän se meitä odotteli plussatarjouksineen kaikkineen. Ja mitä sitä äkkiseltään tuossa ehdin testata niin potkua siinä laitteessa ainakin riittää. Eilisen imuroinnin jälkeisiä pölymääriä saatiin kauhulla tuijottaa säiliöstä. Tää tuli siis todellakin tarpeeseen.

Viikonlopun ohjelmistoon lisätään siis vähän imurointia. Josko tällä laitteella minustakin kuoriutuisi kunnon siivoushengetär. 

Virkattuja bambuliinoja /-tiskirättejä keittiöön

Pitihän se muiden mukana nyt höyrähtää näihin virkattuihin keittiöluutuihin. Etsin netistä ohjetta, joka olisi ilmava, jotta liina kuivuisi nopeasti. Toki kaunis pinta oli tärkeää ja sitten halusin ehdottomasti sellaisen kuvion jota en ennen ole tehnyt. Prinsessajuttu blogin kautta eksyinkin norjalaiselle sivustolle, jossa oli kiva nopeatekoinen virkkausmalli. Ja tämä virkkausmalli löytyy täältä ...ja ei, en osaa norjaa, mut kuvat puhuivat puolestaan. 
Ainakin näiden teko on todella koukuttavaa. Sanovat, etteivät nämä haisisi kuten normaalit tiskirätit aika pian käyttöönoton jälkeen, mut vielä en ole päässy käyttöasteelle asti. Otetaan käytännönkokemuksia sit jälkeenpäin. Ainakin sen verran voin sanoa, et onhan nää nyt 100kertaa normirättejä kauniimpia. Ja vain taivashan se on taas rajana minkälaisia näistä voi taikoa.

Lankana käytin Novitan Bambulankaa (rosa ja sininen) ja Blend Bamboota (keltainen ja harmaa) ja koukku oli 3mm.

Kirppislöydöstä kappa leikkihuoneeseen

Tänään pitkästä aikaan kaivoin ompelukoneen kaappien kätköistä ja surrautin lastenhuoneeseen verhot. Muutama viikko sitten tein kirpparilta kangaslöydön jota ei tarttenu arpoa. Ikean kangas huusi mulle kirppispöydältä ja hintaa arviolta kolmen metrin kankaalla oli kolme ja puoli euroa, joten olihan se pakko napata mukaan. Ja koska suunnitelmissa oli uudet verhot leikkihuoneeseen, tänään siitä sitten hurautettiin kappa ja loppupätkästä vois vielä ommella pari tyynyä leikkihuoneessa olevalle vierassohvalle.
Mun mielestä leikkihuoneessa ei voi olla liikaa värejä ja iloa, joten tää kangas oli sinne oikein soppeli.

Lasten nukkumahuoneeseen puolestaan olisi haaveissa jotkut rauhoittavat verhot. Hobbyhallista löysin jo aika kivan vaihtoehdon, mutta katotaan josko tää ompeluharrastus taas sais uutta tuulta purjeisiin ja tekasisin sinne kans verhot ite.

Ennen ompelin kovastikin, mutta lasten syntymän jälkeen olen pitänyt sitä niin vaivalloisena, koska ei ole erillistä tilaa, johon työt voisi välillä jättää kesken. Virkkaamiset ja neulomiset ovat niin eri asia, koska työn voi pukata lipaston uumeniin kun pikku temmeltäjät tarttevat äitiä. Mutta ihanaa, että välillä tätäkin lajia saa vielä testailla ja huomata, ettei taidot ihan ruosteessa ole. Vaikka eipä tollasen kapan ompelussa tartte suoraa kummempaa tehdä, mutta pääasia, et lopputulos miellyttää ja onnistumisen tunne taas ilahduttaa.  

Ihanaista sunnuntaita kaikille. Mulla on ollut jotenki niin huikea viikkoa, että oon yhtä hymyä koko ajan. Toivottavasti tää fiilis vaan jatkuis.
Happiness is not a destination. It is a way of life. Että näin...